Puhu mahalle

Lapsi on kuulemma alkanut kuulla vatsan ulkopuolelta tulevat äänet, joten sille olisi hyvä puhua ja vaikka soittaa musiikkia. Olen yrittänyt. En osaa.

Ilmoitin lapsen jo tutkimukseen, jossa seurataan kielen kehitystä. Koska olen perustanut koko toimeentuloni lukemiselle ja kirjoittamiselle, sille että tajuan kieltä aika hyvällä tasolla, toivon, että lapsestanikin tulee sellainen tyyppi joka jo parivuotiaana rakastaa sanaleikkejä. Odotan ehkä eniten sitä, että pääsen lukemaan lapselle satuja. Lapsen kiellinen kehitys on siis minulle iso juttu, ja haluaisin sitä kaiken mahdollisin tavoin tukea.

Olen ollut vähän huolissani, koska töissä olen pääosin yksin omassa huoneessani (eli hiljaa) ja vaikka juttelenkin kissalle ja joskus myös yksin, en kotonakaan jatkuvasti puhu. Mietinkin siis, että kuuleeko lapsi tarpeeksi puhetta, kehittyykö sille raukalle nyt mitään kielitajua.

(Tässä vaiheessa kuulen kaikkien tuttujeni remahtavan nauruun koska kukaan ei kyllä usko että minun lapseni voisi kuulla liian vähän puhetta – en ole mikään hiljainen, ja kaverinikin ovat varsin kälättävää joukkoa.)

Olen tosiaan koettanut opetella puhumaan lapselle. Supistusten takia olen pyytänyt sitä pysymään mahassa vielä hetken ja pari kertaa olen myös sanonut, että voisi potkia hiukan vähemmän. Muuta ei yksinkertaisesti irtoa. Samalla olen koettanut silittää omaa mahaani, mutta ei sekään tule luontevasti.

Huomaan kokevani tarvetta puhua lapselle lähinnä silloin kun haluaisin sanoa sille aika tiukkaan sävyyn että nyt tyyppi lopetat sen virtsarakon monottamisen edes hetkeksi, tai että voisitko nyt ystävällisesti siirtyä vähän vähemmän ärsyttävään asentoon siellä vatsassa. En kuitenkaan halua alkaa tiuskia vielä sentään syntymättömälle lapselle.

Onko se mahalle juttelu kaikkien muiden mielestä ihan luontevaa? Mistä sille pitäisi puhua?