Kun on oikein pieni

Lapsen syntymäpäivät toivat mukanaan neuvolakäynnin ja kasvuseurannan Uudessa Lastensairaalassa. Molemmissa todettiin samaa: tyyppi kasvaa edelleen käyrien alapuolella.

Olin sen toki huomannut, ettei pituutta ole paljon tullut lisää, kun vaatekoko on pysynyt pitkään samana. Ja vaikken ihan kamalasti jaksa huolestua kasvusta, olisi ihan kiva jos pituutta tulisi vähän lisää. Pienessä koossa on nimittäin omat ongelmansa.

Kun kaksivuotias on alle 80 senttinen, sille on välillä vähän vaikeaa löytä vaatteita ja muita tarvikkeita. Pienet vaatteet on tehty vauvojen tarpeisiin, eikä pottailua ahkerasti treenaavan tyypin kanssa enää ole käytännöllistä käyttää esimerkiksi bodyjä. Mutta paidoissa sitä valikoimaa ei sitten aina löydykään. Ja kenkien pitää jo soveltua kunnon menoo, vaikka koko 21 onkin vielä joissain malleissa tosi väljä. Pikkuhiljaa pitänee alkaa metsästää housuja, joissa ei turhaan ole valtavaa takamusta, kun vaipat toivottavasti kesän aikana saadaan jätettyä kokonaan pois. Onneksi väljyys takalistossa ei varsinaisesti hankaloita housujen käyttämistä, kunhan pöksyt pysyvät jotenkin jalassa.

Harmillisin tilanne on tällä hetkellä potkupyörän suhteen. Lasta nimittäin kiinnostaisi kovasti harjoitella pyöräilyä tai kokeilla mopoa, kuten hän välillä pyöriä kutsuu, mutta kun jalat eivät satulassa istuessa yletä maahan, niin huonohan siinä on potkutella.

Toki lyhyys hankaloittaa myös esimerkiksi kiipeilytreenejä, mutta niiden suhteen en ole niin huolissani, sillä kyllä tuo tyttö aika reippaasti näyttää moeen paikkaan punnertavan, ja kotona on ihan hyväkin jos ei kaikkialle pääse kiipeämään. Esimerkiksi omaan uuteen ison tytön sänkyyn ja taaperotuoliin lapsi pääsee oikein ketterästi.

Ja onhan pienessä koossa ja hitaassa kasvussa hyötynsäkin: meille ei koskaan käy niin, että vaate jäisi pieneksi ennen kuin se ehtii päälle, ja esimerkiksi hellevaatteista useampi viimekesäinen mahtuu yhä päälle.

Tämän lyhyyden tuomien ongelmien kohdalla koen kyllä ehkä kaikista suurinta ymmärrystä lastani kohtaan. Että kyllä, I feel you, lapsi. Ihan samojen ongelmien kanssa on äitikin paininut ja painii yhä. Kyllä minullekin kaikki on aina liian suurta.

Kommentit (2)
  1. Oi kun olisin löytänyt tiedon tuosta potkupyörästä (no toisaalta, näyttää olevan melko hintava – argh, aina on hankalampaa olla erikoistapaus)! Noh, meillä on nyt sitten odottelemassa vähän isompi pyörä. Kyllä se kengät jalassa jo pikkuhiljaa alkaa olla ok.

  2. Moi! Meilläkin on tosi pikkuinen yksivuotias, ja lastensairaalan seurannoissa ollaan. Potkupyöriä tutkailin itsekin hiljattain ja törmäsin sellaiseen malliin kuin Frog Tadpole Mini, joka ilmeisesti on markkinoiden pienin potkupyörä. Siinä riittää jos haaroväli-jalkapohja mitta on väh. 24 cm.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *