Pelastaja on pinkki räksyttäjä

Hyvät ihmiset, tämä tässä on Pelastus:

20180131_181826.jpg

Kyllä. Tuo ruma, jo hieman rikkinäinen pikkuotus, joka räksyttää ja liikkuu epämääräisesti. Lelu, jota en ikinä olisi ostanut lapselleni, enkä kehtaisi viedä kenellekään lahjaksi.

Tuon rumiluksen ansiosta olen kuitenkin saanut tehtyä useamman työhakemuksen. Lapsi nimittäin pitää joululahjaksi saamaansa koiraa hyvinkin kiinnostavana. Siispä laitan se päälle siinä vaiheessa kun lapsen hermot alkavat mennä äidin näpyttäessä tietokonettaan aivan liian pitkään, ja saan jatkaa hakemuksen tekoa vielä hetken.

Työnhaku lapsen seurassa on lähtökohtaisesti vaikeaa, mutta ehdottomasti hankalimpia ovat nettilomakkeet, joita ei voi tallentaa keskeneräisinä. Kun syöttää työhistoriaa ja koulutustietojaan sekä arvioi kielitaitoaan taas uuteen palveluun, aikaa kuluu paljon enemmän kuin mitä kahdeksankuinen vauva jaksaa viihtyä yksin touhuissaan.

Hakemuksen saattaminen valmiiksi lapsen kitistessä vieressä on ihan mahdotonta, joten lelu joka antaa muutaman minuutin lisää aikaa on korvaamaton. Sen pidempään rakin räksytystä ei kyllä jaksa kuunnella.

Perhe Lapset

Sehän liikkuu!

20180129_091353.jpg

Lapsi alkoi viimein ryömiä, kahdeksan ja puolen kuukauden iässä. Olinkin jo odotellut ja ehdin jo vähän miettiä, että onko kaikki kunnossa, kun se ei myöskään istu ilman tukea. Eikä myöskään sano yhtään sanaa, eli en voi sanoa, että se nyt on niin edistynyt muuten, ettei motoriikka siksi ole kehittynyt.

Neuvolassa lääkäri kiinnitti huomion siihen, ettei lapsi myöskään varsinaisesti ota painoa jaloilleen. Se kyllä pomppii aina sillointällöin, mutta ei sitä voi miksikään painon kannatteluksi kutsua. Kuulemma yleensä kahdeksankuiset jo ottavat kunnolla painoa jaloilleen, ja meidän pitää nyt mennä ylimääräiseen tarkastukseen kymmenkuisena.

No niin, lapsi ei siis ole mitään motorisen kehityksen etujoukkoa, ja kyllä sitä nyt sopii hiukan kannustaa liikkumaan ja tarkkailla tilannetta.

Lääkäri kuitenkin totesi, että lapsi on sosiaalisesti hyvin kehittynyt. Sillä lääkäri viittasi siihen, että lapsi seurustelee innoissaan, juttelee, lähtee mukaan leikkeihin, temppuilee ja kiukustuu kun se kielletään, osoittaa selvästi oman tahtonsa ja niin edelleen.

Äkkiseltään ajatellen tuntuu vähän omituiselta pitää vaikkapa loputonta lusikantiputtelua tai tahtojen mittelyä minään upeina juttuina. Mutta sitähän ne ovat, ja lääkäri kyllä havainnoi lasta tarkkasilmäisesti (ja -korvaisesti, sillä osan tiedoista hän toki nappasi minun selostuksesta) kun huomasi tuon kaiken.

Kehityspolilla pari kuukautta sitten lääkäri kirjasi lapsesta muun muassa että se vastaa aikuisen hymyyn. Se kuulostaa pieneltä jutulta mutta on oikeasti iso.

Ehkä kaikkea tätä voisi painottaa meille huolehtivaisille (ja huolestuvaisille) vanhemmille. Että ei kannata vain odottaa niitä kääntymisiä, konttaamisia, ensimmäisiä askelia ja sanoja, vaan huomata vähän pienemmät jutut, joilla voi kuitenkin olla tosi iso merkitys. Sillä vaikka on toki tärkeää, ettälapsi on fyysisesti kunnossa, mutta on se aika tärkeää, että sosiaalinen puolikin toimii. Että lapsi oppii toimimaan toisten ihmisten kanssa, osaa ilmaista oman tahtonsa ja oppii, ettei kaikki ole sallittua. 

Kuva: hyvä motivaattori, kuten sähköjohto, kannustaa ryömimistreeneissä.

Perhe Lapset