Laskettuun aikaan on nyt hieman yli kolme viikkoa. Tuntuu, että olen ollut ikuisesti raskaana, eikä se lapsi tule koskaan. On ikävä juoksemista, mahallaan makaamista ja sitä ettei kumartuminen olisi haaste.

Tapahtunutta lähiaikoina:

Jäin äitiyslomalle. Aiemmin koko asia tuntui vähän ahdistavalta, se ajatus etten oikeasti mene tosi pitkään aikaan töihin, mutta loppua kohden alkoi tuntua, että tauko tekee oikein hyvää. Saanpahan nyt samalla miettiä, että mitä oikeastaan jatkossa haluan tehdä. Toisaalta suuret suunnitelmani siivoamisesta, kaikkien kavereiden tapaamisesta jne eivät varsinaisesti ole toteutuneet, sillä olen taas ollut flunssassa (tai ehkä tämä on ainakin osittain allergiaa).

Elämäni täyttyi vauvan kamoista. Kävin shoppailureissulla hehkeässä Vantaan Tammistossa ostamassa muun muassa vaunut, äitiyspaketti saapui, veljenvaimo antoi kolme kassillista vaatteita, serkku toi säkillisen kaikenlaista tavaraa rintapumpusta vaipanvaihtoalustaan, ja ostelin itse kirppiksiltä muun muassa kestovaippoja ja pienimpiä mahdollisia bodyjä. Voi herran jestas sitä tavaran määrää. Mutta kun äitini vielä osti kauniin neulehaalarin jossa vauvan varmaankin saisi pidettyä lämpimänä kotimatkalla sairaalasta, kaikki välttämättömin taitaa pikkuhiljaa olla hankittuna. Huh.

Vatsa paisui vielä lisää. Kuten sen toki kuuluukin. Ja olo ei kyllä siitä ole varsinaisesti parantunut, vaan alkaa jo tuntua aika raskaalta. Hyvä juttu on tietysti se, että vauva on kasvanut hyvin.

Munuaiseni joutuivat koetukselle. Vähän ennen äitiysloman alkua otetuissa verikokeissa munuaisarvot olivat koetukselle. Äitiysloman ensimmäisellä viikolla otettiin toinen kierros testejä, ja arvot olivat kohonneet entisestään. Eilen Naistenklinikalla tilannetta pohtivat gynekologi ja sisätautilääkäri, ja päätettiin, että viikon päästä tapaan kätilöä, kahden viikon päästä otetaan taas verikokeet ja tapaan lääkärin. Kuulemma on ihan normaalia, että raskaus koettelee munuaisia etenkin niillä, joilla on jo ennen raskautta ollut verenpainetta. Nyt minun tulee kuitenkin tarkkailla ettei mitään muita raskausmyrkytyksen oireita ilmaannu ja että vauva liikkuu riittävästi. Ei siis vielä mitään paniikkia, mutta vähän jännitystä elämään kuitenkin.