Onhan sulla aikaa ja muita kannustavia lauseita
Ja jos vielä joku sanoo mulle että ”onhan sulla aikaa”, ”sä oot vielä nuori” tai ”kyllä se mies löytyy ja kaikki järjestyy” ni voi saada aika hemmetin tylyn vastauksen.
Kirjoitan nämä sanat kaverilleni tullessani hormonipolilta, jossa lääkäri on todennut, että munasarjojeni toiminta on heikentynyttä, ja että pian ne eivät tuota enää ollenkaan munasoluja.
Kun erosin reilu vuosi sitten, isoin huoleni oli lasten saaminen. Tiesin, että ero oli oikea ja välttämätön ratkaisu ja että pärjäisin kyllä aivan hyvin ilman suhdetta. Olin kuitenkin aina ajatellut hankkivani lapsia, eikä ero 29-vuotiaana tuntunut oikein sopivan siihen suunnitelmaan, etenkään kun tiesin, että lasten saaminen ei välttämättä olisi minulle ihan yksinkertaista.
Aloin siis pohtia aihetta heti. Selvittelin munasolujen pakastamista ja pohdin, voisinko hankkia lapsen yksin. Pikkuhiljaa mielessäni alkoi varmistua, että en voi jättää koko hommaa sen varaan, että löytäisin nopeasti uuden puolison. Samalla mielessä alkoi vahvistua myös ajatus siitä, että voisin hankkia lapsen yksin.
Mainitsin asiasta useammallekin tutulle. Aika monen kommentit olivat torjuvia.
”Älä nyt hassuttele, sähän vasta just erosit.”
”Ota nyt ihan rauhallisesti.”
Asiasta ei haluttu edes puhua, ajatuksiani ei otettu kuuleviin korviinkaan. Ihan kuin olisin ollut hysteerinen sekoilija. Oli turha yrittää selittää, että ei sitä aikaa välttämättä kamalasti ole tai että olen kyllä oikeasti miettinyt asiaa ihan järjelläkin.
Kun lopulta hakeuduin tutkimuksiin ja sain kuulla, että aikaa ei todellakaan ole, olin suunnattoman onnellinen, etten uskonut niitä jotka väittivät jotain muuta, tietämättä aiheesta mitään.
Tuntuu kuitenkin surulliselta, että tarvittiin lääkärin diagnoosi, jotta sain epäilijät vaiennettua. Niin nimittäin kävi: kun olen kertonut että kyseessä on ihan lääkärin toteama asia, kukaan ei ole käskenyt ottamaan rauhassa ja miettimään vielä.
Mutta lääkäri sanoi minulle suoraan myös, että eihän kenenkään hedelmällisyys iän myötä parane. Eli siis kaikilla, ihan kaikilla, niillä vuosilla on ainakin jotain merkitystä.
Vaikka aika ei olisikaan niin kortilla kuin minulla, miksi pitäisi jäädä odottelemaan?
Koska ”Kyllä sä vielä löydät sen ihanan miehen ja sitten kaikki voi tapahtua tosi nopeestikin.”
Ja kukas tämän takaa? Kaikki eivät koskaan päädy suhteeseen, jossa voisivat hankkia lapsia. Kaikki eivät löydä ”sitä oikeaa”, tai sitten se voi löytyä vaikka viisikymppisenä. Eikä se välttämättä ole maailmanloppu eikä sen takia tarvitse luopua kaikista unelmista.
Jos joku pohtii lapsen hankkimista yksin, suosittele vaikka käyntiä klinikalla tai kysy onko hän jo käynyt jossain tutkimuksissa. Älä teilaa, älä vähättele toisen haaveita. Oli taustalla sitten ero, sairaus tai mitä tahansa. Äläkä ainakaan sano, että aikaa on, koska sitä et voi tietää tai luvata.