Kesäkuun lopulla reissasin yksin Turkuun. (Kuulostaa siltä, että tää vaati suuria ponnisteluja: tosiasiassa pyöräilin bussille, joka sitten vei kaupungista toiseen.)

Ennen matkaa kohtasin odottamattomia ongelmia. Varaamani kirja saapui noudettavaksi kirjastoon juuri lähtöpäivänä. Halusin kirjan mukaan reissuun (kirja oli Henriikka Rönkkösen Määmatka, ja kyllä, olen kävelevä klisee), joten päätin noutaa sen pari tuntia ennen bussini lähtöä. Siinä vaiheessa, kun kirjastoon oli matkaa ehkä puoli kilsaa, pyöräni ketjut irtosivat. Olin jo siinä vaiheessa ihan hiessä, niinku nykyään about aina. No eihän siinä mitään, talutin pyörän kirjastoon ja sieltä kotiin. Mietin, että voi perse, nyt tulee kyllä kiire, koska fiksuna aikuisena en tietenkään ollut edes aloittanut pakkaamista (toisaalta olin edeltävänä yönä tehnyt kattavan listan mukaan otettavista asioista, koska en saanut unta).

Etätyöskentelevä poikaystäväni kuitenkin ystävällisesti käytti kahvitaukonsa ketjujen paikalleen laittamiseen (”oli ne aika tiukassa, mutta sain paikoilleen”, kuului tuomio hänen mennessä pesemään käsiään öljystä/liasta). Ketjujen paikalleen laiton aikana sain pakattua ja tehtyä itselleni herkkulounaan (pari päivää aiemmin keitettyjä, hieman kovettuneita makaroneja voilla ja sekaan pilkotulla kinkkusiivulla), ja ehdin bussiin hyvissä ajoin.

Turussa söin hyvin (erityissuositus Tårgetille, myös Sergio’sin pitsa oli tosi hyvää), kiersin Aboa Vetuksen, kuljailin jokirantaa pitkin ja poikin ja vierailin symppiksissä putiikeissa.

Tajusin myös taas kerran jotain oleellista: Tarvitsen yksinoloa. Aikaa, jolloin ei tarvitse puhua kenellekään. Olin hämmentynyt siitä, etten kertaakaan reissun aikana kuunnellut musaa: yleensä kuljen aina napit korvilla. Ehkä tässä oli joku suurempikin hiljaisuuden tarve.

Mietin sitäkin, että reissu ei ole seurasta kiinni. Tämän halusin tehdä nimenomaan yksin. Kyse ei ollut siitä, etten olisi halunnut jotain tiettyä kaveria mukaan. En halunnut ketään mukaan.

Yhden yön reissun jälkeen oli myös poikkeuksellisen ihanaa palata kotiin.