Helmikuun lempparit

Ajattelin alkaa tehdä joka kuukauden lopussa pientä koontia kuluneen kuukauden lempiasioista. Listauksiin voi päätyä vähän mitä tahansa, mutta ehkä pienellä kulttuuripainotteisuudella mennään.

Lempparikirja

Liane Moriartyn Nainen joka unohti. Luin vihdoin lisää Moriartya, ja tykkäsin kovasti. En olisi malttanut millään laskea kirjaa käsistäni, varsinkin kun pari edellistä eivät olleet mitään tajunnanräjäyttävän hyviä. Mustat valkeat valheet taitaa silti edelleen pysyä suosikkinani Moriartylta, mutta kirjapinossa on lukematta vielä Hyvä aviomies. Saa nähdä mitä siitä pidän.

Lemppariopiskelujuttu

Kävin tammi-helmikuussa kurssin Populaarimusiikki ja politiikka, joka oli yksi parhaita viiden yliopistovuoden aikana. Kurssi huipentui musavisaan (!), jossa joukkueeni sijoittui toiseksi (paras musavisasijoitukseni ikinä).

Lempparisafka

Laiskakasan itse tehty pitsa eli pitsa, jonka pohja on valmis pakastepohja. Täytteiksi laitoin tomaattikastikkeen lisäksi mozzarellaa ja ilmakuivattua kinkkua, uunin jälkeen päälle kasa rucolaa. Pohja maistui ehkä hitusen pahvilta, muuten oli tosi hyvää.

Lemppari-tv-sarja

Monia hyviä olen katsonut, mutta viihdyttävimmäksi nousee ehkä Netflixin Santa Clarita Diet. Drew Barrymoren esittämä kiinteistönvälittäjä muuttuu yhtäkkiä zombiksi, jolle ei maistu mikään muu kuin ihmisliha. Absurdi, hauska ja suht erilainen. Tää ei kuitenkaan välttämättä toimi semmoisena ruokailun aikana katsottavana sarjana. 

 

Kirjan kuva: WSOY