5 asiaa, jotka opin matkustaessani yksin
Yksin matkustelu pompahtaa aina välillä pintaan ja viime aikoina olen törmännyt muutamiin aihetta käsitteleviin juttuihin. Olen matkustanut yksin kerran ja nyt ajattelin kirjoittaa, mitä tuosta reissuta jäi käteen.
1. Joskus on hyvä mennä sieltä mistä aita on matalin.
Matkustin yksin loppukesällä 2015 Italian Alassioon. Paikka tuntui olevan lähinnä italialaisten turistien suosiossa, enkä enää muista miten päädyin kyseisen kohteen valitsemaan. Halusin aurinkoa ja paikan, jossa on rantaa, tuolla oli. Kuitenkin kun jälkikäteen miettii, olisin voinut valita kohteen, jonne olisi ollut hitusen helpompi päästä. Alassioon päästäkseni lensin ensin Nizzaan, missä menin bussilla lentokentältä juna-asemalle. Junamatka Nizzasta Alassioon sisälsi yhden vaihdon, joten kyseessä ei tosiaan ollut kaikista suoraviivaisin matka. Lisäksi ainakin paluulennolla oli välilasku. Hyvin selvisin sekä meno- että paluumatkan, mutta jos nyt lähtisin yksin reissuun, valitsisin kohteeksi sellaisen, jonne pääsee huomattavasti helpommin.
2. Ihmisiä kiinnostaa lähinnä oma napa.
Luulen, että monia mietityttää turvallisuuden lisäksi yksin reissaamisessa ainakin jonkin verran se, mitä muut minusta ajattelevat, kun matkustan yksin. Saattaa jännittää mennä yksin syömään tai tehdä ylipäänsä mitään yksin (mä en varsinaisesti kuulu näihin ihmisiin, jos mulla on nälkä, syön, ihan sama onko seuraa vai ei). No, tämän yhden reissukerran perusteella sanoisin, että ei ketään kiinnosta mitä teet. Jo se, että itse miettii, mitä muut minusta ajattelevat, kertoo oleellisen: eivätköhän ne muutkin pohdi ihan vain omaa napaansa ja elämäänsä.
3. Suurin osa ihmisistä tahtoo toisilleen ensisijaisesti hyvää.
Kun sitten uskaltauduin rannalle – yksin, tietenkin – meni monta tuntia biitsiajasta sen miettiessä, uskallanko jättää tavarani paikalleni ja mennä uimaan. Epäluuloisena ihmisenä pelkäsin, että tavarat pöllitään. (Mulla oli varalta mukana joku epämääräinen vedenpitävä pussukka, johon avaimen ja puhelimen olisi saanut laitettua, mutta sen käyttö toisaalta vähän nolotti.) Siinä vaiheessa, kun viereisessä rantatuolissa istunut nainen oli jättänyt puhelimensa kaikkien näkösälle keskelle rantatuoliaan ja viihtynyt meressä tunnin, eikä puhelinta tai mitään muutakaan ollut viety, uskaltauduin itsekin veteen. Kannatti, mitään ei varastettu ja uskoni ihmisiin parani kertaheitolla.
4. Parasta on vapaus.
Lähdin lomalle pitkälti sillä idealla, että haluan ladata akkuja duunikesän jälkeen ennen opintojen jatkumista. Jos hitusen stressaavaa paikasta toiseen siirtymistä ei lasketa, loma onnistui tässä asiassa. Yksin matkustaessa parasta oli se, ettei tarvinnut miettiä kenenkään muun aikatauluja. Jos teki mieli mennä keskellä päivää ottamaan päikkärit, saattoi mennä. (Usein reissussa tulee sellainen olo, että ei halua tuhlata paitsi omaa lomaa myöskään lomaseuralaisten lomaa siihen, että ottaa päiväunia.) Jos teki mieli istua päivä rannalla lukemassa ja käydä välillä uimassa olematta yhtään sosiaalinen, sekin sopi.
5. …mutta matkustan ehkä silti mieluummin jonkun kanssa.
Tuon reissun jälkeen en ole yksin matkustanut. Vaikka vapaus tehdä mitä halusi milloin halusi oli ihanaa, kaipasin joka päivä sitä, että kokemansa asiat saattoi jakaa jonkun kanssa. Puhua siitä, miltä ruoka maistuu tai kuinka lämmin on tai mitä mieltä on lukemastaan kirjasta. Olin aina ajatellut, että olen vähän erakkoluonne ja viihdyn yksin, mutta oikeastaan teki hyvää huomata, että kyllä sittenkin kaipaan lähelleni muita ihmisiä.
Kuvat Alassion-reissultani elo-syyskuulta 2015.