Haudattu uhka – kuumottava kirja siitä, jos Suomea uhkaisi ydinaseella tehtävä terrori-isku
No mutta. En lue kovin paljon dekkareita tai jännityskirjoja, mutta silloin kun luen, ne ovat melkeinpä aina todella hyviä. Niin myös nyt, kun luin Risto Isomäen Haudatun uhan.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat lähitulevaisuuteen, ja lähtevät liikkeelle, kun Suomen eliitti kuolee itsenäisyyspäivänä. Linnan juhlissa tehdyssä terrori-iskussa kuolee about kaikki säteilymyrkytykseen. Se on kuitenkin vasta alkusoittoa, kun selviää, että Isis uhkaa koko Eurooppaa vastaavilla iskuilla.
Päähenkilöinä seikkailevat suomalainen rikosetsivä Aishawarya Sadiq ja suomalaissyntyinen, Yhdysvalloissa mm. CIA:ssa palvellut Lauri Nurmi. Tykkäsin pääkaksikosta, vaikka välillä häiritsi se, että kuinka Aishawarya oli usein vain tukemassa Laurin hahmoa. Tavallaan tämä oli ymmärrettävää hahmojen taustat huomioon ottaen (Laurilla kokemusta nimenomaan terroristeja vastaan taistelusta, Aishawaryalla ei), mutta ärsytti se silti välillä. (Tästä tuli usein sellainen fiilis, että onko nyt niin, että kun on kirjoitettu toiseksi päähahmoksi ”Suomen ensimmäinen naispuolinen rikosetsivä, jonka isä oli kotoisin Somaliasta”, niin siinä on jo tarpeeksi tasa-arvoa yhteen romaaniin? Että valkoinen mies voi sitten raahata tätä hahmoa mukanaan, koska hei, ainakin se hahmo on olemassa! Ihan vähän kärjistettynä.) Mahtavaa olikin, että loppua kohti myös Aishawarya alkoi saada enemmän roolia myös aktiivisena toimijana, ja hänellä olikin suht suuri rooli lopussa.
Pidin myös siitä (pieni spoiler), että kaksikko lähentyi sattuneista syistä romaanin aikana paljonkin ja muodosti tiiviin siteen, mutta suhdetta ei tarvinnut viedä romanttiseen suuntaan, toisin kuin melkeinpä kaikissa toimintaelokuvissa. Muita hahmoja ovat terroristit ja Aishawaryan poliisityökaverit, jotka tosin kuvataan vähän pihalla oleviksi näin suuren uhan edessä.
Kirja oli todella mielenkiintoinen ja piti otteessaan tosi hyvin. Siitä tuli usein mieleen kansainvälinen toimintaelokuva, ja onkin siistiä, että tällaista kirjoitetaan myös Suomessa. Toisaalta kuten monet toimintaelokuvat, tämäkin tuntui silloin tällöin vähän epäuskottavalta: miten voi tuosta ja tuostakin selviytyä?
Kirja ottaa vahvasti kantaa ydinvoimaloihin ja erityisesti niiden turvatoimiin. Luulen, että muhun kirja kolahti erityisen kovaa lukuajankohdan takia. Aloitin kirjan lukemisen pari päivää ennen perussuomalaisten puoluekokousta, ja kirjassa pohdittiin myös kyseisen puolueen toimintaa siltä kantilta, että se osaltaan vaikutti kansan jakautumiseen.
Suosittelen kirjaa erityisesti siksi, että vaikka juoni oli välillä epäuskottava, kirjassa oli paljon mielenkiintoisia näkökulmia ydinvoimaan ja sen haittoihin sekä hyvin perusteltuja ajatuksia siitä, mistä syistä Suomessa voi radikalisoitumista tapahtua.