Näin Ultra Bran ja se oli täydellistä

Olin viime viikonloppuna Provinssissa. Päätös sinne lähdöstä oli aika ex tempore, ei minkään kovin pitkällisen suunnittelun tulos. Tajusin, etten ole menossa Ilosaareen tai Ruisrockiin, joten Provinssi on ainoa mahis nähdä Ultra Bra livenä. Kun Seinäjoella oli myös Ellie Goulding ja majoitus onnistui varsin helposti, oli lähtöpäätös tehty.

Mun vanhempien luona on aina kuunneltu paljon musiikkia. Lapsuudesta on jäänyt elämääni erityisesti kaksi bändiä, Ultra Bra ja Leevi and the Leavings. Molemmat aika lyriikkakeskeisiä, luulen siinä olevan syyn siihen miksi mun on vaikea innostua kovin konemaisesta musasta. Musiikissa mulle vähintään yhtä tärkeää tarttuvan melodian kanssa on hyvät sanoitukset. 

Ultra Bra nousi päälavalle iltayhdeksältä ja aloitti Heikolla valolla. Me valuimme yleisömassan mukana paikalle kymmenisen minuuttia ennen, ja päädyimme monen kymmenen metrin päähän lavalta, isossa tungoksessa. Tanssia onneksi pystyi, vaikkei tilaa kovin paljoa ollutkaan. (Vertailun vuoksi: Sannin keikalle menimme kun tämä oli jo aloittanut, pääsimme hyvinkin eteen, olisimme varmaan päässeet eturivin tuntumaan jos olisimme halunneet. Sama homma Jenni Vartiaisen kohdalla. Profeettojenkaan kohdalla ei ollut samanlaista tungosta kuin UB:n esiintyessä.)

Yleisö oli läsnä, tuntui että kaikki ympärilläni lauloivat mukana lähes jokaisessa kappaleessa. Muutamia hitaampia tai synkempiä lukuun ottamatta porukka tanssi, ja kaikkialta huokui sellainen yhteisöllisyys, jonka takia tykkään käydä keikoilla. 

Kun Sinä lähdit pois alkoi soida, laulajat pysyivät hiljaa, ohjasivat mikrofoninsa yleisöön. Ja mehän lauloimme. Törnävänsaari puhkesi yhteislauluun, ja tunnelma oli lähes harras. 

Ihanuutta kesti vähän vajaa puolitoista tuntia. Keikan jälkeen olo oli vähän tyhjä. Odotukset täyttyivät ja ylittyivätkin, mutta sitten olo oli että ”mitäs nyt sitten”. 

Ruisrock on myyty loppuun, mutta Ilosaareen on käsittääkseni vielä lippuja jäljellä. Jos UB kiinnostaa, suosittelen lämmöllä.