Grease-musikaali eli kun teatteri saa hyvälle tuulelle

Kuva: Valkeakosken kaupunginteatteri/Janne Kulosaari

Kävin eilen katsomassa Valkeakosken kaupunginteatterin Grease-musikaalin. En muista milloin olen katsonu Grease-elokuvan, joten en nyt lähde siihen musikaalia vertaamaan. Ystäväni tosin kehui, että musikaalin kappaleissa oli käytetty alkuperäisiä suomennoksia. 

Greasea katsoessa olisi ollut helppo pahoittaa mielensä niistä stereotypioista, joille hahmot pitkälti perustuvat ja toisaalta siitä, kuinka naishahmot tuntuivat usein olevan vain puristelun kohteena. Bechdelin testiä musikaali tuskin myöskään olisi läpäissyt. 

Vaikka yleensä kaikki tällaiset asiat ärsyttävät helvetisti, ja tässäkin musikaalissa alkuun, jossain vaiheessa päätin olla välittämättä. Musikaalin näyttelijöillä oli nimittäin sellainen tekemisen riemu, ja ilo paistoi jokaisesta kohtauksesta, että se tarttui väkisin katsojaankin. Lisäksi tyypit ovat järjettömän lahjakkaita. Jos nämä nuoret näyttelijät antavat yhtään osviittaa tulevaisuuden osaamisesta, väitän, että Suomen musikaalikentällä ei ole mitään hätää. Päätin siis antautua hienoille musiikkiesityksille ja hyvälle näyttelemiselle sen sijaan, että keskittyisin liikaa juonellisiin seikkoihin. 

Musikaalina Grease viihdytti enemmän kuin moni muu teatteriesitys tai elokuva pitkään aikaan. Tämä oli jopa niin hyvä, että pyyhki pois kaikki aiemmat näkemäni teatterimusikaalit, sillä tällä erää tämä tuntuu ehdottomasti parhaalta, jonka olen tässä genressä nähnyt. Siinä vaiheessa, kun haluaisin itse lavalle mukaan tanssimaan enkä meinaa pysyä penkissäni, on esitys ollut menestys.

Musikaalin pääohjaajana toimii Marco Bjurström, henkilöohjaajana Christian Sandström ja pääosissa Sandyna ja Dannyna ovat Nea-Maria Alanko ja Janne Saarinen (kuvassa). Valitettavasti katsojien kannalta kaikki Greasen kevään loput näytökset ovat loppuunmyytyjä (niin kuin ovat olleet kaikki muutkin näytökset).