Jos et muuta katso, katso Manchester by the Sea

Halusin nähdä tämän jo tammikuussa, eilen se tuli ensi-iltaan kuin varkain ja Hesarin viiden tähden arvio nostatti kiinnostusta entisestään. Eilen en elokuviin päässyt, mutta tänään odotukseni palkittiin. 

Manchester by the Sea on elokuva vahtimestari Lee Chandlerista (Casey Affleck), joka palaa kotikaupunkiinsa pitämään huolta veljenpojasta (Lucas Hedges) veljen (Kyle Chandler) menehdyttyä. 

Elokuva on ihanan arkinen – vaatteet ovat fleeceä ja kauhtuneita, kodit näyttävät vähän nuhjuisilta mutta kodikkailta. 

Elokuvan alkupuolen ajan taustalla painaa tunne siitä, että jotain kamalaa on tapahtunut, on olemassa syy siihen miksi Lee lähti pois Manchesterista. Ja kuin salama kirkkaalta taivaalta se kerrotaan, ja se on kamalampaa kuin olisi osannut arvatakaan. Muttei siltikään mitään sellaista, mikä ei sopisi elokuvan arkiseen maailmaan, mitä ei periaatteessa voisi tapahtua kenelle tahansa.

Musiikilla on iso rooli elokuvassa. Lisäksi ohjaaja Kenneth Lonerganin käsikirjoitus tekee sen, mitä pitääkin: näyttää, ei kerro. Surulle ja tuskalle ei löydy sanoja, mutta Lee ja entinen vaimonsa (Michelle Williams) näyttävät miltä se tuntuu. Samalla kaiken surun keskellä on pientä komiikkaa, mikä tekee elokuvasta täydellisen. Hesarin arviossa todettiin, että tässä elokuvassa näytetään, miten takaumia kuuluu käyttää – kyllä, ne eivät missään kohtaa tuntuneet irrallisilta, ne olivat juuri oikeissa kohdissa ja kertoivat kaiken mitä piti. 

Elokuvateatterin salista poistuessani kuulin jonkun kommentoivan elokuvaa:

”Olipa vahva.”

Olen täysin samaa mieltä.  

Menkää katsomaan tämä. Elokuvan kestoa ei kannata säikähtää, en katsonut kertaakaan kelloa elokuvan aikana. Ja Casey Affleckille Oscar-pysti parhaasta miespääosasta ja Lonerganille parhaasta käsiksestä, kiitos.

Kuva: imdb.com