Kiitos ja näkemiin 2016, tervetuloa 2017

Vuosi 2016 päättyy pian, vajaan kahdeksan tunnin päästä. Hyvä niin. Kaikkien globaalien harmitusten lisäksi olen uinut tänä vuonna välillä niin syvissä vesissä, että toivottavasti ei ihan pian tarvitse uudelleen sukeltaa. Vaikka tyhmiin juttuihin olisi helppo jäädä kiinni – ja olenkin jäänyt, turhan tehokkaasti tänä vuonna – yritän nyt viimeisenä päivänä keskittyä miettimään niitä hyviä asioita, joita tänä vuonna tapahtui. Niitäkin oli.

Kevät

Vuosipäivä poikaystävän kanssa. Kuusi vuotta takana, toivottavasti monta edessä. 

Berliinin reissu ystävien kanssa. Harmaan ja tympeän kevään parasta antia. Nauroimme paljon, söimme hyvin ja vietimme aikaa yhdessä. 

Teatteriretki kavereiden kanssa Valkeakosken teatteriin katsomaan Grease-musikaalia. Seura mahtavaa, esitys loistava. 

Mumford & Sonsin keikka Hartwallilla. Lempibändi, täydellinen ilta. Konkretisoi asian, jonka olen tiennyt jo pidempään: voin ihan hiton hyvin tehdä asioita yksin, ja vieläpä nauttia niistä asioista. 

 

Kesä

Kesätyö Mikkelissä. Opin paljon uutta, ja tajusin, että pärjään myös tuntemattomassa paikassa. 

Helsinki-hetket. Aurinkoa riitti pizzailtana Skifferissä, jätskiä syödessä ja muina kivoina hetkinä. 

Nelipäiväinen synttäriviikonloppu. Kakkua kavereiden kanssa, vohveli kansainvälisillä suurmarkkinoilla äidin kanssa, illallinen The Cockissa poikaystävän kanssa. 

Kavereiden vierailut Mikkelissä. 

Tammerfest-viikonloppu. Poikaystävän kanssa vietetty loppuviikko ja viikonloppu ensin Tammerfestilla (jossa herkistelin Hurtsiin ja tykästyin Apulantaan) ja siitä pikavisiitti vielä Ouluun serkun rippijuhliin. Hetkiä, jolloin vähäisestä unimäärästä huolimatta tunsin olevani enemmän elossa kuin pitkiin aikoihin. 

Vesijetteily! Ja muut poikkiksen visiitit Mikkeliin. 

Suppailu, Jurassic Rock, leffaillat, mini-lukumaraton. 

 

Syksy ja alkutalvi

Ron Mueckin näyttely Sara Hildénin taidemuseossa. Käytiin ystävän kanssa katsomassa, tykkäsin ihan kauhesti. En ymmärrä miten joku osaa tehdä niin hienoja ja aidonnäköisiä veistoksia. 

Keikat: Näin pitkään odottamani Lasten hautausmaan Lost in Music -festareilla. Oli suht täydellistä. Ystävän kanssa käytiin katsomassa Volbeatia, joka oli sekin mainio. 

Reissu Splitiin äidin kanssa. Hyvää ruokaa, seuraa, lämpöä ja lepoa lokakuussa, kun sitä ehkä eniten tarvitsee.

Linnanmäen Valofestivaali poikaystävän kanssa. Kunnon söpöilyilta, pitkästä aikaa. 

Tampere-viikonloppu kavereiden kanssa. 

Saara Aallon Senaatintori-vierailu. Huh, mikä ääni! 

Lukuisat pikkujoulut eri kokoonpanoilla. 

 

Näiden katsauksien perusteella lienee reilua sanoa, että ihmiset tekivät tästä vuodesta huomattavasti paremman kuin se olisi muuten ollut. Mikä parasta, ensi vuodelle on jo nyt tiedossa kivoja kaverikokoontumisia ja sukulointia. 

Yksi lupaus ensi vuodelle voisi olla päiväkirjan kirjoittaminen. Pysyisi paremmin kartalla myöhemmin siitä, mitä kaikkea onkaan tapahtunut. 

Kiitos 2016 kaikesta hyvästä, mitä annoit. Toivottavasti ensi vuonna hyvää on entistäkin enemmän.