Maaliskuun lempparit

Maaliskuun lempparit tulevat hitusen myöhässä, koska kuun vaihtuessa olin ulkomailla ja viime päivät olen ollut kipeänä. Pikkuhiljaa alkaa olo parantua, tällä hetkellä haaveilen siitä, että pääsen siivoamaan.

kollaasimaalis.jpg

Lempparisafka

Vuosipäivän kunniaksi kävin poikaystävän kanssa Rouxissa, Lahdessa. Emme osanneet päättää, mitä syömme, joten otimme maistelumenun. Kannatti! Kaikki oli tosi hyvää, mun suosikeiksi nousivat alkupaloista porotartar ja pääruuista paistettu ankanrinta voipapupyreellä. Nam!

Lempparikahvila

Vietin talviloman Lahessa vanhempieni luona ja yhtenä päivänä kävin testaamassa melko uuden Horus Café & Eateryn lounaan. Ensinnäkin kahvila oli ihanan näköinen, tuli vahvat Berliini-vibat. Lisäksi ruoka (tuolloin pasta carbonara) oli paitsi maukasta myös kauniisti aseteltu. Peukku ja pitkää ikää tälle paikalle, ihanaa kun Lahteen tulee kaikkea uutta kivaa.

Lempparikirja

Luin maaliskuussa ennätyspaljon, kahdeksan (!) kirjaa. Kivaa oli sekin, että suurin osa oli tosi hyviä. Suosikkini oli Joël Dickerin Baltimoren sukuhaaran tragedia, joka piti otteessaan loistavasti. Musta tää oli parempia kuin Dickerin ensimmäinen.

Lempparileffa

En ole varma katsoinko kovin montaa elokuvaa maaliskuun aikana, mutta Kaunottaren ja hirviön kävin katsomassa. Tykkäsin kovasti, eikä tästä oikeastaan ole mitään sellaista sanottavaa, mitä ei olisi jo sanottu. 

Lempparikeikka

Irina Björklund teki pienen kiertueen Suomessa, ja kävin kuuntelemassa häntä Lahen Katu-klubilla. Finlandais-kiertueellaan Björklund esitti tunnettuja suomalaisia kappaleita, jotka hän on ranskantanut. Esimerkiksi Poika nimeltä Päivistä ja Elämä on juhla -kappaleesta kuultiin keikalla ranskalaiset versiot. Björklund on levyttänyt kaksi levyä näitä suomalaisia kappaleita ranskankielisinä versioina, ja olen kuunnellut molempia aika paljon. Oli ihana päästä kuulemaan musiikkia myös livenä, ja tykkäsin Björklundin lavapresenssistä paljon: välispiikit olivat sopivan teatraalisia menemättä överiksi, huomaa että kyseessä on ammattiesiintyjä. 

Lemppariuutinen

Maaliskuussa sain lisäksi tietää saaneeni kesätöitä. Mikä parasta, kyseessä on 7 viikon pesti, joten aikaa myös gradun kirjoittamiselle jää hyvin. Tämä teki tosi iloiseksi.

Lempparitapahtuma

WOW Finland -festivaali! Tapahtuma täynnä inspiroivia ihmisiä, jotka saivat ajattelemaan asioita uusilta kanteilta. Toivottavasti tämä tulisi uudelleenkin Tampereella.

 

Paljon kaikkea kivaa tapahtui maaliskuussa. Huhtikuussa tiedossa on toinenkin ulkomaanreissu, kun pääsen moikkaamaan ystäviä Bremeniin ja Groningeniin, jee! 

Kulttuuri Suosittelen Ajattelin tänään

Miksi kutsun itseäni feministiksi

Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä

 

Luin viime viikolla naistenpäivän kunniaksi Chimamanda Ngozi Adichien kirjan Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä. Samaa kirjaa jaetaan tänä vuonna kaikille suomalaisille ysiluokkalaisille, mikä aiheutti jo viime vuoden lopulla pienen porun. Miksi tämmöistä ismiä pitää jakaa nuorille?

Luettuani kirjan tuntui vahvasti siltä, että monet kritisoijista eivät olleet vaivautuneet kirjaa lukemaan (ei muuten ole iso homma, siinä on 44 sivua). Kirja ei saarnaa tai julistaa. Siinä kerrotaan erilaisin esimerkein, kuinka se, että ihmiset nähdään ensisijaisesti sukupuolensa edustajina, aiheuttaa epätasa-arvoa. Kirjailija on nigerialainen, joten jotkut esimerkit istuvat paremmin nigerialaiseen kuin suomalaiseen kulttuuriin, mutta monet ovat universaaleja (mies nähdään ensisijaisesti rahantuojana, eikä miehelle sovi herkkyys, nainen otetaan vakavammin kun hän pukeutuu miehisesti, samassa työssä käyvästä pariskunnasta vain nainen tekee kotitöitä).

En enää ajattele, että kaikkien on kutsuttava itseään feministeiksi. Termi voi olla pelottava, eivätkä kaikki halua ”leimautua”. Silti toivon ja uskon, että monet kannattavat feministisiä ajatuksia ja sukupuolten välistä tasa-arvoa, vaikka feministi-sanaa välttelisivät. 

Tulen kuitenkin aina erityisen iloiseksi, kun joku sanoo olevansa feministi. Koska mitä useampi erilainen ja erinäköinen henkilö kutsuu itseään feministiksi, sitä helpompi ihmisten on ymmärtää, että feministejä on joka lähtöön. Kaikki eivät polta rintaliivejä tai jätä karvoja ajamatta, mikä tuntuu edelleen olevan monella käsitys feministeistä. Emme me feministit ole yhtään sen pelottavampia kuin ketkään muutkaan. 

Minulle feminismi tarkoittaa vapautta. Vapautta olla ja elää niin kuin itse parhaaksi näen. Vapautta olla juuri sellainen kuin haluan. (Tässä on myös syy siihen, miksi en yritä enää aivopestä ihmisiä kutsumaan itseään feministeiksi.) Vapautta siitä, että olen muutakin, enemmän kuin sukupuoleni. 

Feminismi on iskostunut minuun jossain määrin kotikasvatuksessa, vaikka koen, että ajatusmaailmani sen suhteen on syventynyt vasta yliopisto-opintojeni myötä. Kun mummoni näki Ngozi Adichien kirjan, hän totesi että

”Kyllä minä olen sitä mieltä, että meidän kaikkien pitäisi olla feministejä.”

Kulttuuri Kirjat Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta