Elämää Chicagossa on takana nyt aika tasan kolme kuukautta. Aika on mennyt (liian) nopeasti, ja kaikenlaista on tullut opittua. Tammikuussa listasin asioita, joita olin oppinut ensimmäisten kolmen viikon aikana. Katsotaanpa mitä kaikkea muuta on tullut opittua.

• Antamaan oikean määrän tippiä ilman, että pitää käyttää puhelinta laskemiseen.
• Kävelemään koroilla (erittäin hyödyllistä).
• Paitsi vastaamaan How are you? -kysymykseen, myös esittämään vastakysymyksen.
• Liikkumaan Chicagon keskustassa ilman, että koko ajan tarvitsen karttaa (tää on suuri edistysaskel henkilölle, jolla oli pitkään vaikeuksia löytää Kampin kauppakeskuksesta ulos…)
• Löytänyt Lyftin ja Uberin!
• Senkin olen oppinut, että autoilu ei ole täällä ihan hirveästi vaikeampaa tai oudompaa kuin Suomessakaan.
• Hirveesti englantia. Luonnollisesti.

Näiden seikkojen lisäksi olen saanut kevään aikana hirveästi lisää itsevarmuutta ja jotenkin ehkä päässyt ulos kuorestani. Samalla olen hiffannut, että mulla on paitsi Suomessa myös täällä tosi paljon mahtavia ihmisiä ympärillä.

Kaikkien opittujen asioiden lisäksi on myös jotain, mitä en edelleenkään ymmärrä. Nimittäin tämä:

Eikös tämän pitäisi olla itsestäänselvyys?