Kohti seksuaalineuvojan opintoja

Ai että mikä postaustahti tässä blogissa onkaan! Onneksi on sentään tosi wörttii contenttii . Luin juuri edellisen postauksen, jossa haaveilin seksuaaliterapeutiksi opiskelemisesta, ja iloksenne voin ilmoittaa, että haaveesta on tulossa totta! Aloitan elokuussa opiskelemaan Sexpolla seksuaalineuvojaksi. Se on pakollinen ensimmäinen askel, jotta voin sen jälkeen jatkaa terapeutiksi asti opiskelua. Tästäkin olen jo innoissani, sillä tiedän oppivani joka tapauksessa paljon uutta, kiinnostavaa ja tarpeellista seksuaalisuudesta.

Opinnot ovat kokonaan etänä ja työn ohessa. Niiden laajuus on 30 opintopistettä ja kesto noin vuoden. Eniten olen epäillyt, miten jaksan yhdistää työn, perheen ja opiskelut, ja tämä epäilys on opintojen aloittamista lykännytkin. Mutta olen myös todennut, että suuret asiat tapahtuvat elämässä silloin, kun ne eivät enää voi olla tapahtumatta.

Heti, kun rohkenin hakea tuohon koulutukseen, ja avata sydämeni hakemukseen, mulle tuli vahva ja määrätietoinen olo. Kirjoitin hakemukseen rehellisesti haluistani vaihtaa alaa ja suunnitelmistani, miten sitä ennen kohentaisin varhaiskasvatuksen seksuaalikasvatuksen tilaa. Sain vastauksen hakemukseen ja tervetulotoivotuksen opiskelemaan luvattua nopeammin. En ole kokenut vuosiin sellaista riemua ja onnea, mikä sen sähköpostin luettuani päälleni vyöryi.

Olen hyvä iloitsemaan muiden puolesta, mutta olisiko suurinta onnea silti ponnistella kohti omaa, kirkasta ja kaunista polkuaan? Sellaista, jonka pelkäsi hukkuneen löytämättömiin. Pelkäsin sen olleen toteutumattomilla haaveilla päällystetty. Mutta minussa on vielä jäljellä vaikka mitä, ja enemmän ja parempaa tulee koko ajan. Minä en hukkunutkaan elämän alle. Aika ei loppunutkaan kesken.

Ei ole vielä myöhäistä. Koskaan ei ole. Niin kauan kuin hengitän, myös haaveilen, ja ihan pieninkin askelin menen niitä haaveita kohti. Vaikka ensimmäistä askelta joutuisi suunnittelemaan ja jännittämään vuosia, ei silti ole myöhäistä.

Tämä on minun elämäni, ja sen täytyy myös näyttää minulta. Muutoin se on näytelmä, jota näyttelen vasten tahtoani. Katson itseäni väliajalla peilistä, näen väsyneet kasvot paksun maskeerauksen läpi, huokaan ja mietin, mitä oikeasti olisin halunnut tehdä.

Sellaiseen olen käyttänyt liikaa aikaa.

Näkökulmaa vaihtava bloggaaja

tyo-ja-raha opiskelu syvallista
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *