Ihmisen ikävä itsen luo

Mietin, kuinka kauan onnistun kirjoittamaan seksuaalisuudesta ja sen osa-alueista ilman, että teksti menee henkilökohtaiseksi. Ja nythän se sitten jo menee. Kehosuhde on minulle valtavan rakas ja tärkeä teema, koska kun oma kehosuhteeni oli katkennut, voin kokonaisvaltaisesti huonosti. Oman kehosuhteeni katkeaminen liittyi raskauden, synnytyksen ja imetyksen mukanaan tuomiin vartalon muutoksiin, joista

a) ei puhuttu eikä kysytty riittävästi neuvolassa, jotta olisin saanut jonkinlaista keskustelutukea.
b) silloinen puolisoni ei pitänyt, eikä suhtautunut minun viestintääni muuttuneesta kropastani minkäänlaisella sensitiivisyydellä.

Silloisessa suhteessani alkoi pitkä ajanjakso, jolloin minua ei haluttu, ja se sattui minuun valtavasti. Ymmärrän siis äärimmäisen hyvin torjutuksi tulemisen tunteita, ja niihin liittyvää kipua ja häpeää. Kun torjunta kohdistui minun muuttuneeseen vartalooni, joka olisi juurikin kaivannut lämpöä ja hyväksyntää runsain mitoin, olimme pahassa pattitilanteessa. Lopulta erosimme, koska halusimme aivan eri asioita niin arjelta kuin seksiltäkin.

Eron jälkeen aloin rakastaa itseäni ja kehoani erittäin määrätietoisesti, oikein apinanraivolla. Annoin itselleni luvan olla muutakin kuin äiti, tai kenenkään puoliso. Tajusin, että kun sain olla vapaasti M I N Ä, olin myös valtavan seksuaalinen olento, jonka seksuaalisuus oli ollut häkissä liian monta vuotta. Ostin paljon kauniita mekkoja ja alusvaatteita. Keimailin peilin ja kameran edessä lukemattomia tunteja etsien edullisimpia kuvakulmia, ja tapoja, joilla M I N Ä halusin kuvata M I N U A, ja tulla nähdyksi omilla ehdoillani. Kävin katsomassa monen monta burleskiesitystä, ja lopulta uskaltauduin muutamalle burleskitunnille itsekin. Voin kertoa, että oli mahtavaa! Viimeistään siinä vaiheessa oman kehoni moninaiset mahdollisuudet ilmaisun ja nautinnon instrumenttina valkenivat minulle.

Suhde omaan kehoon onkin tiiviisti kytkeytynyt suhteeseen oman seksuaalisuuden kanssa. Yhteiskunta syöttää edelleen melko kapeaa kuvastoa siitä, millainen on haluttava vartalo. Se kapea kuvasto vaikuttaa moniin meistä myrkyllisesti, itsetuntoa, kehosuhdetta ja intiimisuhteita heikentäen.

Suuret somealustat (esim. Instagram) suhtautuvat vähäpukeisuuden kontekstissa sallivammin valkoisiin, vammattomiin ja laihoihin cis-sukupuolisiin kehoihin, kuin vaikkapa rodullistetun ja lihavan transihmisen kehoon. Viimeksimainitun kaltaisia, normien ulkopuolisia “marginaalikehoja” siivotaan herkemmin pois näkyvistä, ja niiden postaajia bannataan ja shadowbannataan samansisältöisistä kuvista, jollaisia vaikkapa julkisuuden henkilöt itsestään jatkuvasti latailevat. Viesti on palveluiden käyttäjille suorastaan ihmisvihamielinen: emme halua nähdä marginalisoitua kehoasi, emmekä halua muidenkaan näkevän sitä. Kehosi ei ansaitse näkyä tai olla olemassa samassa määrin kuin ”normien” mukaiset kehot. (Jotka siis aikuisten oikeasti ovat harvinaisempia kuin rodullistetut, lihavat, transsukupuoliset tai eri tavoin vammaiset kehot…)

Tästä, ja monista muista nykymaailman hektisistä patriarkia-konservatiivi-kapitalismi-sekoiluista johtuen monet meistä ajautuvat kauas kehostaan, pitäen sitä kelpaamattomana kenellekään, edes itselleen. Mutta NEWSFLASH: me ollaan kuumia kaikki! Jokainen keho kykenee nautintoon ja nautinnon antamiseen kumppanille, suostumuksellisesti tietenkin… Mistä sitten aloittaa kehosuhteen korjaaminen ja vahvistaminen? Miten löytää tie itsensä luo?

Kehosuhdetta voi korjata monin pienin askelin. Klassikkoneuvoja ovat:

1) Seuraa somessa ihmisiä, joihin voit samaistua kehollisesti, ja jotka viihtyvät omissa nahoissaan. Siivoa somesi heistä, joiden tuottamasta sisällöstä tulee paha ja riittämätön olo. Sinun somesi, sinun rajasi.

Instagramissa omia suosikkejani kehopositiivisuuden suhteen ovat mm. @kehorauhanturvaaja , @asikainenmiisa , @eve_jamami ja @mansikkapehmis
Vammaisen kehon representaatiosta mediassa taas tietää huikean paljon upea @kynaniekka , joka on itsekin seksuaalineuvoja.

2) Oman kehon tarkastelu peilin edessä voi tehdä kipeää, jos kehossa kokee olevan puutteita. Ei tarvitse aloittaa mistään nudistishow’sta ja yrittää tykätä kaikesta kerralla. Itse aloitin aikoinaan ihastelemalla siroja ranteitani, täyteläisiä huuliani ja persoonallisen värisiä silmiäni.

Peilin edessä voi vain pistäytyä, vaikka moikata ohimennen itselleen tsemppiä päivään. Tärkeintä oman kehon hyväksymisessä on pysähtyä kehonsa äärelle säännöllisesti, ja suhtautua siihen inhoavan ja virheitä etsivän sijaan armollisesti, ja arvostaen. Keholleen kannattaa jutella kuin ystävälle. Kehoa kannattaa kiittää siitä, mitä se tänäänkin on jaksanut hyväksesi tehdä. Keho on ainoa pysyvä kotimme, ja se on aina arvokas sellaisena kuin se on.

Jos kehossa tai sen toimintakyvyssä on puutteita, olivat ne millaisia tahansa, ne eivät vaikuta kehon arvoon tai arvoomme ihmisinä. Ihmisarvo on pysyvä, ja se on jokaisella yhtä suuri. Aina.

3) Löydä hitaat, puhtaan aistilliset nautinnot ilman seksuaalisia kytköksiä.

Lämmin suihku, sadeilman hengittäminen syvään, uiminen luonnonvedessä, hehkuvat ruusut pensaassa, auringonnousut ja -laskut, mehevän mansikan mutustelu, puisella, narisevalla laiturilla istuminen ja maiseman sisäistäminen… Mitä tahansa, mistä pidät, ja mikä ei vaadi ajatusten laukkaamista, vaan on täysin aistilähtöistä. Pysähdy sen äärelle. Ja kun luulet olevasi valmis, niin jää vielä hetkeksi. Ja palaa uudestaan. Kiitä kehoasi siitä, että se pystyy tarjoamaan sinulle tämänkin ihmeen kokemisen.

Aistillisuuden lisääminen omassa elämässä on yllättävän helppoa, kunhan muistaa pysähtyä katselemaan ja kuulostelemaan ympäröivää maailmaa. Aistillinen kokeminen on arvostelusta ja suorittamisesta vapaata, mindfulnessia parhaimmillaan. Aistillisuuden tietoinen lisääminen lisää melko varmasti myös nautinnon määrää elämässäsi.

4) Hengittäminen. Tähän neuvoon on moni jo kyllästynyt. Mutta pysähtyminen hengittämään syvään tekee ihmeitä ihmiselle. Yritä samalla oikoa hartioitasi ryhtiin, ja seistä ”supersankariasennossa” jalat vahvasti harallaan ja kädet lantiolla. Supersankariasennossa voima ja vahvuus tuntuvat hengityksen mukana suorastaan virtaavan lävitsesi. Tätä kannattaa kokeilla varsinkin, jos on epävarma tai jännittynyt olo jossakin tilanteessa.

5) Käsien ja jalkojen ravistelu hyvältä tuntuvalla voimakkuudella ja nopeudella. Myös lantion heijaaminen, ravistelu ja ketkuttelu edestakaisin tekee hyvää. Yhdistä musiikkiin, jos haluat. Keho virkistyy, ja veri tuntuu lähtevän kiertämään. Saattaapa alkaa myös naurattamaan!

6) Sooloseksi, eli masturbointi.

Täysin aliarvostettu seksin muoto. Tässä ei ole mitään paineita onnistua tai tehdä asioita tietyllä tavalla. Sooloseksin ei tarvitse olla suorittamista, jossa tähdätään nopeaan laukeamiseen ja paineiden poistoon (saa se toki sellainenkin olla). Sooloseksihetkestä saa tehdä täysin itsensä näköisen kynttilöineen, kukkineen, taustamusiikkeineen kaikkineen. Se on sinua varten oleva tärkeä ja mukava hetki. Varaa ihmeessä mukaan mieluisia seksileluja ja/tai sinua kiihottavaa materiaalia. Muista myös, että ihan kaikenlaiset fantasiat ovat sallittuja. Mielikuvituksessa voi, ja saa tapahtua mitä tahansa, kenen kanssa tahansa.

Oma kosketus auttaa löytämään hyvältä tuntuvia juttuja. Kun tietää varmaksi, mistä pitää, on helpompi kertoa siitä kumppanillekin, tai viedä kumppanin käsi oikeaan kohtaan. Sooloseksi on suuri rakkauden teko itseä ja omaa vartaloa kohtaan.

Itseään voi koskettaa myös ensisijaisesti hellivästi ja lohduttavasti, ilman ajatustakaan kiihottumisesta tai sen pakosta. Itse silittelen usein vatsaani ja nautin siitä, miten pehmeä ja suloinen se on, ja miten mukavan lämpimältä käteni sen päällä tuntuu.

***

Kehosuhteen haasteet voivat olla moninaisia, ja vaihdella elämänkaaren aikana muuttuvien elämäntilanteiden, painonvaihteluiden ja terveydentilan muutosten vuoksi. Jos koet haasteita kehosi hyväksymisessä ja kehostasi nauttimisessa, keskustelu seksuaalineuvojan kanssa on hyvä ajatus.