Kyllä rakkauspuheelle
Lasten kasvattamisessa on monen monta pientä niksiä, joiden toteuttamisella on suuria vaikutuksia. Niitä kannattaa soveltaa myös aikuisten väliseen vuorovaikutukseen. ”Huomaa hyvä” on eräs parhaista. Se, mitä huomioidaan, vahvistuu. Siksi kannattaa usein jättää pienet typeryydet omaan arvoonsa ja keskittyä kiittämään hyvästä käytöksestä ja oikein tehdyistä asioista. Olen huomannut monien ihmissuhteideni kohenevan ja lämpenevän päätettyäni ryhtyä rakkauden kastelukannuksi.
Nalkuttaminen on helppoa. Epäkohtien huomaaminen on helppoa. On raskasta korjata niitä yksin. Tuntuu oikeutetulta huomauttaa, että muutkin tekisivät osansa yhteisen hyvän eteen. Mutta! Elämä on sotkuista, värikästä, räiskähtelevää ja arvaamatonta. Elämä ei tule koskaan valmiiksi ja sitä voi hallita hyvin vähäisissä määrin. Huomautettavaa löytyy aina, ja siksi se on loputon, kuluttava ja väsyttävä tie. Näet sen, minkä valitset nähdä. Aamulla voi nähdä tiskivuoren tai sen, että puoliso keitti sinullekin kahvia. Illalla voi nähdä, että lattialle on kerääntynyt pieni kasa likaisia vaatteita, tai voi nähdä että olisikin ihana pieni hetki aikaa istuutua puolison viereen sohvalle suukottamaan ja kysymään, mitä kuuluu.
Pitää luottaa läheisten kykyihin ja siihen, että jokainen yrittää parhaansa voimiensa mukaan.
Parisuhteessa minulle on tärkeää tukea puolisoni itsetuntoa ja kiinnostuksenkohteita. Samaahan odotan itsekin saavani, ja saankin runsain mitoin. Olen ilolla seurannut, kuinka rakkaani on puhjennut kukkaan näiden miltei kahden yhteisen vuotemme aikana. Olimme tavanneet vasta muutaman kerran, kun hän pysäkillä bussia odottaessamme ja suudellessamme kuiskasi minulle: ”Sä saat mut haluamaan olla parempi mies.” Minä vain katsoin takaisin ja hymyilin, koska pidin hänestä valtavan paljon jo silloin, juuri sellaisena kuin hän oli.
Minulle on luontevaa ja tärkeää kehua puolisoani joka päivä. Aina, kun näen jotakin, mistä pidän, sanon sen ääneen, ja WHOOOSSH, se kasvaa vielä suuremmaksi ja kauniimmaksi. (Kuulostiko tämä teistäkin jotenkin kaksimieliseltä? 😀 ) En tee tätä mistään itsekkäistä tai manipuloivista tarkoitusperistä johtuen. Ihan vain siksi, että olen naimisissa helvetin hyvän, ihanan ja komean miehen kanssa, joka ansaitsee myös itse tietää sen.
Parisuhde on kasvualusta myös perheen lapsille, koska vanhempien välinen vuorovaikutus luo ison osan kodin tunnelmasta. Kannattaa siis pitää se lämpimänä. Rakkautta voi luoda ja ylläpitää sekä sanoin että teoin. Vaikka olisi kuinka kiireistä ja väsynyttä, voi aina ohimennen pysähtyä halaamaan, hymyilemään ja sanomaan, että hei, oot ihana ja haluan maanantaiaamut ja makaronimössöt just sun kanssa.
Työyhteisökin on hyvä paikka alkaa tietoisesti harjoitella hyvän huomaamista. Sinne on useimmiten valikoitunut satunnaisia tyyppejä, joilla ei välttämättä ole työtä enempää yhteistä keskenään. Olen päättänyt sanoa ääneen jokaisen kohteliaisuuden, joka mieleeni tulee. Hyvin usein huudahdan työtovereille, että onpa sulla kaunis paita, kivat korvikset, ootpa nättinä, tuoksuupa sun eväät hyvältä… On palkitsevaa nähdä, kuinka ihmisen kasvot valaistuvat, kun hän kuulee kohteliaisuuden. Koko päivä saattaa lähteä kohti parempaa. Tuskin ketään ainakaan harmittaa kuulla kivoja sanoja!
Kunhan kynnystä madaltaa pintapuolisten kehujen kertomisen suhteen, uskaltaa kohta sukeltaa syvemmälle. Kiittää toista hänen tavastaan tehdä työtä, kannustaa tuomaan esille ideoita, houkutella hänestä esiin hyvää. Työssäni olen oman pikkuruisen tiimini johtaja, mikä tarkoittaa että tehtäväni on saada muut kukoistamaan. Minulle on tärkeää luoda turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri niin lapsille kuin aikuisillekin. Ei ole olemassa mitään parempaa ja tärkeämpää tunnetta, kuin tuntea olevansa hyvä ja kelpaava omana itsenään.
Mitä vähemmän ihmisellä on odotuksia siitä, millaista elämän ja arjen tulisi olla, sitä paremmin hän huomaa, millaisia ne oikeasti ovat, tässä ja nyt. Yhtäkkiä kaikki onkin ihan hyvin jo just näin. Olen lakannut odottamasta, että temperamenttinen esikoiseni muuttuisi harkitsevaiseksi ja helpoksi tyypiksi. Kylähulluillaan sitten yhdessä menemään, kerranhan täällä vaan eletään. Kukaan ei ole täällä täyttääkseen minun odotuksiani. Iltaisin käperryn hetkeksi hänen viereensä suukottelemaan, silittelemään hiuksia ja kertomaan, miten hauska, fiksu ja suloinen hän on, ja miten paljon häntä rakastan. Hän vastaa rakastavansa takaisin miljoona kertaa äärettömästi. Se on minulle joka kerta pysähdyttävä onnen hetki.
Onneksi olen avannut silmäni näkemään kaiken sellaisenaan.
