Olen nyt mun elämäni rakkaimmissa opiskeluissa selkeästi voiton puolella. Peräti 8/10 seminaaria on jo takana, ja miten paljon olenkaan oppinut! Hienoa on huomata oman tietämyksen lisäksi myös vuorovaikutustaitojen ja rohkeuden kasvaneen. Teen opiskelujen loppuhuipennukseksi postaussarjan lempiaiheistani seksologian saralla. Aloitetaan haluttomuudesta ja halun virittelystä.

Seksuaalineuvojaksi opiskelun myötä on tullut toistuvasti selväksi, että haluttomuus on yksi yleisimmistä syistä hakeutua seksuaalineuvontaan. (Haluttomuuden taustalla voi olla myös traumaattisista kokemuksista johtuvia syitä, jolloin seksuaalineuvojan velvollisuus on ohjata asiakas eteenpäin seksuaaliterapiaan, intensiivisemmän ja pitkäkestoisemman avun piiriin.)

Elokuvat ja muu popkulttuuri ovat saaneet meidät ihannoimaan spontaania halua, ja ajattelemaan sen olevan “oikeanlaista” halua. Siis sellainen kiimainen halu, joka tuntuu syttyvän ihan tyhjästä, ja jossa revitään kumppanilta vaatteet päältä silmänräpäyksessä. Jos tällainen haluaminen tuntuu itselle vaikealta tai vieraalta, saattaa kokea haluamisen suhteen paineita tai epäonnistumista. Spontaani halu on kuitenkin hektisessä ja ärsykkeitä tursuavassa nykymaailmassa harvinaista, eli suoraan sanottuna ylimainostettua. Joillekin se toki on luontaistakin, koska haluaminen on ennen kaikkea yksilöllistä.

On olemassa myös toisenlaista halua, nimittäin responsiivista halua. Se on pikku hiljaa syttyvää ja voimistuvaa halua, joka tarvitsee ärsykkeitä ravinnokseen. Responsiivista halua voi ruokkia tekemällä ja ajattelemalla tietoisesti sellaisia seksuaalisia asioita, joista tietää pitävänsä. Jos jääkin suutelemaan kumppania pidemmäksi aikaa kuin vain nopeaksi, kevyeksi suukoksi, niin halu saattaa alkaa hyvinkin nousta. Tai jos käytte suihkussa yhdessä ja pesette toisenne, voi kumppanin vartalon ja lämpimän veden yhteisvaikutus herätelläkin ihanan tuhmia ajatuksia. Responsiivinen halu tarvitsee aikaa ja tilaa, siis samoja elementtejä kuin seksi itsekin. Responsiivisen halun herätteleminen ja hoivaaminen kehottaa nauttimaan matkasta määränpään lisäksi. Samaa ajatusta kannattaa helliä itse seksistäkin.

Mutta pureudutaanpa nyt hieman niihin tavallisimpiin syihin, jotka ovat usein seksuaalisen haluttomuuden takana, eli toisin sanoen haluamisen tiellä. Niihin syihin, joita seksuaalineuvonnassa on hedelmällistä pohtia yhdessä ammattilaisen kanssa.

Syyt voivat olla hyvin konkreettisia. Tiskivuoria, pyykkivuoria, vaara lasten heräämisestä kesken aikuisten puuhastelun, huonosti nukutut yöt perheenjäsenten tai oman sairastelun takia, stressaaminen siitä, onko muistanut kaikille kaiken valmiiksi huomista varten liikuntakamoja ja eväsretkieväitä myöten (ruuhkavuodet, tää menee teille!), sarjamaraton tai some vie helppoudellaan voiton ryhtymisestä seksihommiin…

Kutsutaan näitä jalkajarruiksi, eli ”Ei nyt” -henkisiksi pienehköiksi ja väliaikaisiksi esteiksi halun tiellä. Näille voi siinä hetkessä joko tehdä jotakin korjausliikettä konkreettisesti tai oman asenteen tasolla, tai jättää suosiolla seksihommat otollisempaan ajankohtaan. Myös työnjaon tasapainottaminen arjen pyörittämisessä, varsinkin lapsiperheessä, on omiaan avaamaan ovia halulle.

Seksi ei kuitenkaan ole pakollinen suorite, jota olisi oltava tietty määrä tietyssä ajassa. Tämä, jos mikä, on hyvä muistaa. Halun määrä aaltoilee olemattomasta keskikokoisiin tai suuriin aaltoihin jokaisella, joka seksiä harrastaa, tai haluaisi harrastaa. Haluaminen ja halun määrä ovat yksilöllisiä, eivätkä aina kohtaa samankokoisina kumppanin kanssa. Pitkässä suhteessa, varsinkin jos se on yksiavioinen, suljettu parisuhde, halujen eriparisuus kärjistyy helposti, koska halun mahdollisia tyydyttäjiä on vain kaksi: kumppani tai oman käden onni.

Syyt voivat olla myös jalkajarruja syvempiä, olematta yleensä kuitenkaan vielä traumaattisia. Kutsutaan niitä käsijarruiksi, eli ”Ei koskaan” -esteiksi. Ne ovat kuin näkymättömiä seiniä, jotka seisovat jykevästi ja jatkuvasti sinun ja seksiin ryhtymisen tiellä. ”Ei koskaan” -jarrut vaativat yleensä enemmän ja syvempää työstöä kuin ”Ei nyt” -jarrut.

Suhde itseen ja omaan kehoon on tällainen. Jos olet synnyttänyt, olet luultavasti käynyt jonkinlaisen henkisen kamppailun muuttuneen kehosi kanssa. Raskauden, synnytyksen ja imetyksen mukanaan tuomista kehon muutoksista, ja niiden vaikutuksista kehosuhteeseen, itsetuntoon ja seksuaalisuuteen puhutaan AIVAN LIIAN VÄHÄN. Keho muuttuu myös ikääntymisen, ja joidenkin sairauksien ja lääkitysten vuoksi. Ihmiset myös lihovat ja laihtuvat, ja silläkin on vaikutuksensa omaan kehosuhteeseen. Kehosuhde on yksi lempiaiheistani seksuaalisuudessa, ja teen siitäkin oman postauksensa heinäkuun aikana.

Jos oma suhde seksiin tai seksuaalisuuteen on kompleksinen, on se usein iso jarru halun tiellä. Monet meistä milleniaaleista, ja meitä vanhemmista ikäluokista ovat saaneet hyvin puutteellisen seksuaalikasvatuksen, jossa on keskitytty riskeihin ja niiden ehkäisemiseen ilman halaistua sanaa nautinnosta tai henkisistä turvataidoista. Myös esimerkiksi uskonnollinen tausta vaikuttaa käsityksiin seksistä ja seksuaalisuudesta. Onneksi ei ole koskaan liian myöhäistä hankkia tietoa tai oppia nauttimaan omien edellytystensä puitteissa. Aikuisten seksuaalikasvatus ansaitseekin myös oman postauksensa hieman myöhemmin heinäkuussa. 😉

Intiimisuhteen eli traditionaalisemmin ilmaistuna parisuhteen/monisuhteen muut haasteet ja ongelmat näkyvät usein myös kumppaneiden keskinäisessä seksuaalisuudessa. Jos arki tai vuorovaikutus ei suju, seksissäkin usein sakkaa. Jos kumppani kohtelee huonosti, häntä on hankalaa haluta. Jos seksi ei ole tyydyttävää, sitä on hankalaa haluta. (Hyvää taas on helppo haluta lisää…)

Tähän osaan spesifisti suositella Elina Tanskasen mainiota kirjaa Parempaa seksiä (2017), jota on hankalaa löytää fyysisenä, mutta esim. Nextorysta löytyy kyllä. Ja tiedän kertoa, että seksuaalineuvojat ottavat enemmän kuin mielellään suhteen molemmat osapuolet yhtä aikaa keskustelemaan suhteen seksin tilasta, ja mitä sen kohentamiseksi voitaisiin tehdä.

Seksuaalineuvojien työotteen tulee olla sensitiivinen, kohtaava, kuuleva ja kunnioittava. Asiakkaan tilanne ja tarpeet kartoitetaan tarkkaan, ja pyritään luomaan mahdollisimman turvallinen tila keskusteluille seksuaalisuudesta. Me seksuaalineuvojat olemme hyvin marinoituneet moninaisissa seksiin liittyvissä aiheissa, joten me olemme niitä, joiden seurassa ei tarvitse hävetä tai ujostella. Kukaan seksuaalineuvoja ei ole jokaisen mahdollisen seksiaiheen täydellinen asiantuntija, mutta seksuaalineuvontaprosessien kestäessä 1-5 kertaa meillä on pelivaraa hankkia luotettavista lähteistä lisätietoa seuraavaa tapaamiskertaa varten.

Haluttomuus on siis ehdottoman hyvä syy hakeutua seksuaalineuvontaan!

Lähteet:
Elina Tanskanen, Parempaa seksiä (Tammi 2017)
Elina Tanskasen luento haluttomuudesta Sexpon seksuaalineuvojaopiskelijoiden seminaarissa 7/2023