Minustako seksuaalisesti vapautunut ihminen?

Ihminen elää oman kuplansa sisällä. Minun kuplani käsittää nykyään todellisuuden, jossa mietin aina välillä puolisoni kanssa keittiönpöydän äärellä kahvia juodessa, että mitä kivaa voisi kokeilla sängyssä seuraavaksi, ja olisiko jotain seksifantasioita, mitä voitaisiin toteuttaa. Ja se oli muuten kivaa, kun viimeksi laukesit suuseksin jälkeen mun rinnoille. Välillä aviomies toteaa myhäillen tilanneensa netistä jotain kivoja leluja, ja hekottaa partaansa, kun minä käyn punastumista pidätellen hakemassa sen paketin lähikaupan automaatista. 

Vanha kuplani oli paljon estyneempi, ehkä siksi vielä punastelen. Tai sitten ristiriidat ovat oleellinen osa persoonallisuuttani. Joka tapauksessa, makuuhuoneessa olen seksin ylipapitar, hedelmällinen ja uhkea jumalatar, Nainen todella isolla alkukirjaimella. Työpaikan kahvihuoneessa taas olen ujo ja hiljaa, vaikka luultavasti olen tehnyt tuhmempia juttuja kuin siellä suuna päänä räkättävät alfanaiset. Heissä tai heidän käytöksessään ei ole mitään vikaa, mutta yritän luoda teille mehukkaan ja elävän mielikuvan tämän stereotypian avulla. 

Kerran kahvihuoneessa alfanaiset tuomitsivat anaaliseksin suureen ääneen. 

”Minä olen sanonut Teppo-Jaakolle, että sinne ei sitten ikinä laiteta yhtään mitään!”

”Joo hyi helvetti, tosi ällöttävää!”

Itse olin niihin aikoihin pääsemässä tulevan toisen kierroksen sulhaseni kanssa vauhtiin lakanoiden välissä, ja pyllyjutut alkoivat muutaman kokeilukerran jälkeen tuntua tosi hyviltä. Siis TOSI HYVILTÄ. Mutta tietenkään en saanut sanottua dominoivien naaraiden kannasta eriävää mielipidettäni, koska, noh, minä olen minä. Mietin, kuinka moni vetää tuollaisia kovaäänisiä mielipiteitä kuultuaan tai luettuaan johtopäätöksiä seksiasioista, kokeilematta itse, että tykkääkö. Että joo, noin se varmaan on, toi on oikein ja toi on väärin.

Jos ja kun seksimieltymyksiä arvotetaan paremmiksi tai huonommiksi, niin kynnys kokeilla tai päästä kokeilemaan uudenlaisia asioita voi kasvaa korkeaksi. Jos olettaa omien halujensa olevan ”vääränlaisia”, niin niitä on vaikea ottaa puheeksi kumppanin kanssa. Saati yhdenillan juttujen kanssa…? Seurauksena on pahimmillaan epätyydyttävä ja estoinen seksielämä. Sellainen minullakin oli ennen vanhaan, mutta en kokemattomuuteni vuoksi oikein tiedostanut, mikä siinä oli pielessä. 

Mitenkö olen päässyt eroon estoistani? Koitan eritellä aihetta mahdollisimman käytännönläheisesti, koska voi juku, tiiättekö. Vapautunut, omia haluja vastaava seksielämä on ihan huikeen mahtavan upeeta! Te kaikki kanssasiskot ja -veljet ansaitsette sellaisen. (Lain sallimissa rajoissa kuitenkin. Seksi ei saa koskaan satuttaa ketään henkisesti, ja fyysisesti vain niin yhdessä sovittaessa.)

Katso pornoa avoimin mielin. Olen kuullut sanonnan: ”Jos sen voi kuvitella, niin siitä on olemassa pornoa.” Anna itsellesi lupa kiihottua vapaasti, ihan mistä vaan vastaantulevasta. Klikkaa sellaisiakin pätkiä, joista ei viitsi kahvihuoneessa mainita. Katsomisen saa tietysti lopettaa saman tien, jos näky ei miellytä. Kun löytyy jotain kivaa, niin käsi housuihin vaan. Ai että, eipä tule enää tylsiä hetkiä yksin kotona.

Tykkää itsestäsi. Edeltävään kappaleeseen viitaten, masturbointi on mitä parhainta itsestä huolehtimista. Jos osaat itse koskettaa itseäsi ihanasti, osaat opastaa myös kumppania koskemaan itseäsi ihanasti. Hemmottele itseäsi kauniilla alusasuilla. Ota itsestäsi alastonkuvia, jos sellainen tuntuu hyvältä. 

!!! Jos puolisosi ei tykkää vartalostasi, vaihda puolisoa !!! Rakkaus ei sisällä pilkkaa tai vihaa. Usko kokemuksen viiltävän syvää rintaääntä. On ihan helvetillistä, vittumaista paskaa ja täysin vääränlaista käytöstä, jos puolisosi esimerkiksi esittää oksentavansa nähdessään sinut alasti. Vereni kiehahtaa vieläkin siitä muistosta, että olen antanut kohdella itseäni niin huonosti. 

Jos et itse tykkää vartalostasi, käppäile kotona sitkeästi alasti ja aina peilin eteen sattuessasi, etsi itsestäsi jokin kaunis kohta. Ihan mikä tahansa kohta, vaikka kuinka pieni. Ihastele sitä antaumuksella. Toista niin monesti, että lopulta huomaat pitäväsi monesta kohdasta itsessäsi. Niistä muodostuu ihana, ainutlaatuinen sinä. Oot ihan älyttömän kuuma kissa! 

Seksi on aikuisten välistä leikkiä. Töissä opetan lapsille, että hyvä leikki on sellainen, jossa kaikilla leikkijöillä on kivaa. Kiva leikki edellyttää sääntöjen sopimista yhdessä. Uteliaisuus, innostuminen, luovuus ja toisen huomioon ottaminen kuuluvat olennaisesti leikkimiseen. Niin myös seksiin. Seksi antaa mahdollisuuden rooleilla leikittelemiseen. Tasa-arvo on totta kai ihanne kaikissa ihmisten välisissä suhteissa, mutta sängyssä saa aivan vapaasti haluta tulla alistetuksi. Jos puolisosi toivoo, että läimäiset hänen takapuoltaan seksileikkien tiimellyksessä, sinusta ei tule hirviötä vaikka sen toiveen toteuttaisitkin. Kaikessa sänkyhommiin liittyvässä kurittamisessa täytyy muistaa aloittaa varovasti ja varmistaa, mikä volyymi kumppanista tuntuu hyvältä. 

Olen itse pesunkestävä feministi ja pasifisti, mutta niinpä vain tykkään tulla vähän kuritetuksi ja otetuksi vahvoin, varmoin ottein. Roolien vaihtelu on virkistävää, ja välillä myös minä määrään, mitä sängyssä tapahtuu. 

Leluja! Kaikkiin tarkoituksiin, kaiken kokoisia ja kaiken värisiä. En ole vieläkään näissä mikään asiantuntija, mutta suosittelen kokeilemaan erilaisia veikkosia söpöistä pikku pyllytapeista dildoihin, sekä värinöillä että ilman. Uudet lelut mahdollistavat uudenlaisia leikkejä ja antavat uudenlaisia ärsykkeitä. Kun kerää itselleen vaikka vain pienenkin seksileluvalikoiman, niin pelkkä sen olemassaolon muistaminen herättää kutkuttavia ajatuksia. Korvien välistähän se kiihottuminen alkaa. Lelujen tilaaminen netistä ja noutaminen juurikin sieltä lähikaupan pakettiautomaatista on kätevää tällaisille ruuhkavuosivanhemmillekin. 

Sitä paitsi, imukuppidildoista saa eri vinkeitä naulakoita ja vessapaperitelineitä, kun ne eivät ole varsinaisessa käytössään. Uusilla sisustusratkaisuilla voi vaikka yllättää puolison, jos tulee kotiin ennen häntä. Ja jos anoppi sattuu tulemaan yllätysvierailulle, niin siinähän on sitten puheenaihekin valmiina kivasti. 

Seksi on hikistä, tahmaista ja äänekästä. Paneminen kannattaa vapauttaa kynttilävalaistuksen, tunnelmamusiikin ja silkkilakanoiden taakasta. Seksi on niin kuin elämä: monimuotoista ja mokailulle altista. Totta kai välillä on niitä rakastelukertoja, jotka ovat kuin romanttisista elokuvista, mutta on myös muunlaisia, aivan yhtä hyviä ja ihania. Ei kannata olettaa, että seksin pitäisi olla tietynlaista, jotta se olisi hyvää. Sillä vain kasaa itselleen suorituspaineita, eikä välttämättä huomaa tarttua hetkeen. Joskus on hidasta seksiä, joskus pikaista, joskus hauskaa, joskus herkkää, joskus rajua. 

Kommunikointi on kaikkein tärkeintä. Vuosikymmenestä toiseen parisuhteita tuntuvat hiertävän samat aiheet: kotityöt, raha-asiat ja seksi. Minä kehotan jättämään tiskit huomiseen ja nussimaan tänään. Tai ainakin käpertymään kainaloon ja kertomaan, että tykkää siitä toisesta, jonka kanssa elämänsä jakaa. Sänkyhommat sujuvat varmasti sitä paremmin, mitä parempi keskusteluyhteys löytyy. Ilojen ja surujen jakaminen ja kumppanin tukeminen on elintärkeää. Jos toiselta ei saa emotionaalista tukea, niin olen ainakin itse kokenut, ettei sängyssäkään pysty täydesti kohtaamaan toista. Patoja jää silloin murtumatta. Pitää uskaltaa olla auki, virheellinen ja epätäydellinen, vaikka se onkin pelottavaa. 

Seksitoiveista on helpompi jutella kumppanin kanssa, jos kokee olevansa rakastettu ja hyväksytty. Siispä, kerro ja näytä usein, että rakastat. Se kantaa hyvää hedelmää. Seksistä voi puhua yhtä hyvin sängyssä kuin keittiön pöydän ääressä. Seksielämä on yksi parisuhteen kulmakivistä, joten sen kehittäminen ja siihen paneutuminen on aina hyvä ajatus.

Jos kumppani ehdottaa jotakin, mikä tuntuu sinusta epämiellyttävältä, älä tyrmää asiaa heti täysin. Pohtikaa yhdessä, missä muodossa toiveita voisi toteuttaa. Kokeileminen kannattaa, jotta tietää, tykkääkö jostakin vai ei. Yrittäminen ja epäonnistuminen ovat seksissäkin luonnollinen osa oppimisen prosesseja. Ne täytyy häpeän sijasta kohdata lämmöllä ja myötätunnolla, niin itseä kuin kumppaniakin kohtaan. 

Viimeinen vinkki: pylly vaatii totuttelua. Se on tiukka ja tuntoherkkä paikka, ja juuri siksi kokeilemisen arvoinen. Sinne ei kannata lähteä suorilta survomaan elintä, vaan aloittaa hiljakseen sormella, sitten parilla sormella. Saattaa vaatia usean kerran totuttelun ennen itse asiaan pääsemistä. Mutta jos mielesi päällä on koskaan häivähtänyt, että takaoven kautta kulkeminen kiinnostaisi, niin todellakin kannattaa kokeilla. Se ei ole likaista tai väärin.

Aviomies pyysi vielä mainitsemaan, että sormi sopii myös heteromiehen pyllyyn oikein hyvin, varsinkin suuseksin yhteydessä. Lopputuloksena on tavallista paljon intensiivisempi orgasmi, koska B-rapun kautta pääsee hyväilemään eturauhasta todella kutkuttavan tuntuisesti. 

Pyllyjutut ovat kivoja.

Seksi on kivaa. Tosi, tosi kivaa. Anna mennä vaan.

IMG_4485.JPG

 

Suhteet Rakkaus Seksi Mieli

Puolison kynästä: Korkeasti koulutettu, virheetön herkkupakara etsii seuraa

Lähes kolme vuotta sitten, noin kuusi kuukautta ennen vaimoni tapaamista, jätin ilmoituksen eräälle treffisivustolle. Pitkään ja hartaasti laadin sitä ilmoitustekstiä, että erottuisin positiivisella tavalla muiden pitkälle neljääkymmentä käyvien ja jo lapsensa tehneiden joukosta. Tein siitä tarkoituksella vähän hämärän, että se herättäisi kiinnostuksen sen sorttisissa henkilöttärissä, joiden noihin aikoihin kuvittelin itseeni vetoavan. Tekstistä tuli myös melko pitkä, ja kaikkein oleellisimmat tiedot jätin ihan viimeiseen kappaleeseen, jotta ainoastaan ne jotka jaksaisivat lukea sinne asti, tietäisivät minusta jo jotakin. Esimerkiksi sen muistaakseni kerroin vasta lopussa, että olen iskämies ja että mulla on kissoja. Mitään yksityiskohtia en tietenkään tuossa vaiheessa paljastanut, kuten esimerkiksi sitä, että välillä saatan leperrellä noille kissaeläimille imelän lässyttävällä äänensävyllä tai sitä, että seuraan telkkarista Satuhäitä. Saatoin siis rajoittaa informaation määrää, minkä perusteella henkilö minusta mielikuvan tekisi ja sitten ottaisi yhteyttä, jos siltä tuntuisi. En mä toki suoranaisesti valehdellut missään kohtaa, paino ja pituuskin olivat about kohdillaan, enkä laittanut profiilikuvaksi mitään chippendalesia vaan oman naamani. Jos olisit lukenut treffiprofiilini tuolloin, sulle olisi selvinnyt seuraavat asiat, niiden perustietojen lisäksi. Laitan nekin tähän, koska se on ihan hauskaa:

  • Pituus: 180cm (oikeesti olen siinä 176-178) mutta toi oli kivemman näköinen luku. Naiset pitää pitkähköistä miehistä, tai ainakin yli 180 senttisistä)
  • Paino: 105 (vaikka tuolloin taisi olla himpun yli 110). Tässäkin pätee mun mielestä periaate, että 4,99 on kovasti edullisemman tuntuinen hinta kuin 5,00.
  • Koulutus: Ammattikorkeakoulu. Noh, mullahan ei ole minkäänlaista koulutusta mistään oikeasti, peruskoulunkin hädin tuskin selvitin. Aattelin, ettei tämä pieni valkoinen valhe lopulta haittaisi, koska kyllä mä amk-henkilöstä käyn, ja useimmat ovatkin ihmetelleet, kun niille on selvinnyt, että oikeasti olen kouluttamaton ja ysiluokan tuplannut kaveri.
  • Harrastukset: Musiikki, lukeminen ja kirjoittaminen. Huomasitteko, etten täsmentänyt, että musiikki lähinnä kuuntelijan roolissa. Oon mä jotain pieniä biisejä joskus tehnyt, mutta niistä ei puhuta. Ja nää on just sellaisia harrastuksia, mitkä vetoaa älykköhippityttöihin. Videopelit jätin ensin listasta pois, mutta lisäsin ne sitten myöhemmin. Videopelit on ihan ykköstä.
  • Lapsia: Joo, yksi kappaletta, nelivuotias poika yhteishuoltajuudella viikko/viikko -meiningillä. Moni kysyi tähän liittyen ihan ensin, millaiset välit mulla on lapsen äitiin ja onko sieltä puolelta odotettavissa mitään hankaluuksia. Hyvät oli välit eikä mitään hankaluuksia.
  • Elukoita: Joo, kaksi kissaa. Tää oli kans hyvä hoitaa heti alta pois, koska en voisi kissa-allergisen tai kissanvihaajan kanssa seurustella. Maailmassa on hirvittävän vähän ihmisiä, joista välitän yhtä paljon kuin noista kahdesta karvakasasta, joten jos jolla olisi ollut jotain niitä vastaan, hän olisi voinut painua hiiteen. Joskus suhteemme alkuaikoina vaimo kysäisi, mitä mä tekisin jos se yhtäkkiä tulisi tosi allergiseksi kissoille, ja taisin harkita vastausta muutaman sekunnin liian pitkään…
  • Kiikarissa: Elämänkumppani, treffiseuraa. No joo, totta puhuen ihan seksiseurakin olisi kelvannut, mutta sen ilmoittaminen heti siinä suoraan tuntui jotenkin porsasmaiselta. Elämänkumppania en tuossa vaiheessa tosiaan hakenut, mutta laitoin sen silti kun eihän sitä koskaan tiedä.
  • Luonne: Huumorintajuinen introvertti joka viihtyy tarvittaessa seurassakin. Tässäkään en hirveästi liioitellut, vaikken myöskään lähtenyt täsmentämään, että toisinaan olen tosi introvertti ja jopa hapan, jos sosiaalisuus-akku alkaa käydä tyhjäksi.

 

Kuten sanoin, en siis puhunut paskaa, mutten myöskään ollut ihan täysin rehellinen. Koska yritän koko ajan oppia lisää itsestäni, tuossa vaiheessa olin jo tietoinen muutamasta tosi oleellisesta seikasta persoonassani, mutten kai minä nyt IHAN kaikkea treffipalstalla heti kättelyssä kerro. Kaikki kivat traumat ja puutteet ovat sellaista kamaa, jotka on mukavampi oppia toisesta sitten ihan ajan kanssa. <3

En varma voi olla tietenkään, mutta suurin osa ihmisistä varmaankin laatii treffiprofiilinsa nettipalveluun ihan samalla meiningillä, eli hyviä puolia korostaen ja huonoja taka-alalle jättäen, vähän niin kuin tulee toimittua muutenkin aina parisuhteen alkuaikoina. Homman juju lopulta on siinä, kuinka paljon sitä feikkaa ja on olevinaan ja miten se toinen puolestaan händlää sen, että niitä oikeitakin juttuja alkaa esiin ilmestyä. Kaikkein paskamaisin tilanne olisi se, jos sitä lähtökohtaisesti olisi ihan perseestä ja joutuisi ihan koko ajan pinnistelemään, ettei se perseys näkyisi ulospäin. Tällaisia tyyppejä ovat esimerkiksi sellaiset, jotka ihan koko ajan hajoilevat pään sisällä kaikelle mahdolliselle (äh kassajono, äh sataa, äh elämä on hankalaa ja miks aina mulle käy näin) mutta joutuvat normaalissa kanssakäymisessä peittämään sen, että ovat koko ajan täydessä paniikkimoodissa. Onneksi tuollainen ja muut herkulliset ongelmat loistavat usein noista treffi-ilmoituksista majakan lailla, että henkilö osaa pysytellä erossa. Aiemmissa suhteissaan pettyneet ja niistä katkeroituneet loistavat kaikkein kirkkaimmin.

Mulla on ollut jo pitkään se etu, että olen aika lailla sama tyyppi täällä netissä kuin livenäkin, enkä oikeastaan koskaan näyttele yhtään mitään. Ne jotka mut tuntevat tietää tän. Kyllä mussakin kerroksia on kuorittavaksi, mutta se peruspersoona on kyllä nähtävissä yleensä melkein heti, jos vain jaksaa katsoa. Mulla ei siis ole varsinaisesti eri persoonaa töitä, kotia tai vaikka Facebookia varten. En vain osaa sellaista kovin hyvin. Sekin tietysti vaikuttaa isosti, etten ole koskaan saanut suuremmin kärsiä tämän vuoksi. Joitakin suoruus ja avoin puhe tietysti aina ärsyttävät, mutta eihän sitä kaikkia voikaan miellyttää, enkä edes tahtoisi.

Kaikki me jonkin verran esitetään jotain, mitä ei oikeasti olla, varsinkin kumppania, työpaikkaa tai vaikka asuntolainaa hakiessa, mutta jos susta tuntuu, että joudut kulkemaan naamari päässä ihan koko ajan ja että sun on pidettävä erilaisia rooleja päällä joista mikään et ole kokonaan sinä, ehkä tarttis tehdä jotain.

Jos riisut sen naamarin välillä, ehkä pahin mitä voi tapahtua on se, että joku saattaisi tykätä just siitä mitä sä oikeasti olet. Ensin sun vain täytyy tykätä itsestäsi.

Grant,_Cary_(Suspicion)_01_Crisco_edit.jpg

 

Suhteet Oma elämä Rakkaus