Avoin Kirje Saaralle 2

Hei Saara. 

Miten jakselet? 

En nukkunut viime yönä silmänräpäystäkään. Olin niin stresseissä siitä että tänään oli käynti fysioterapiassa. Ilokseni sain kuulla että saan mennä töihin sillä riskillä että siitä ei välttämättä tule mitään mutta se ei selviä kuin kokeilemalla.

Olen edelleenkin otettu siitä että sinä synkkänä perjantaina kun menin töihin kaksi viikkoa sitten ja satutin selkäni niin tulit hakemaan minut Mehiläisen päivystyksestä. Olin saanut kaksi piikkiä, yhden per pakara ja käyttäydyin hieman omaakin erikoista käyttäytymistäni erikoisemmin. Lääkkeet auttoivat ensihätään mutta kaikista eniten auttoi kyllä sinun seurasi, lattiasi, piikkimatto ja se hetki kun Sokolaati tuli osoittamaan jakamatonta huomiotaan minulle. Eikä se edes kakannut mun päälle.

Huomenna pääsen ensimmäisen kerran pitkästä aikaa kokeilemaan pystynkö tekemään töitä. Saan laittaa päälleni myös havajipaidan mikä varmasti näyttää varsin vitsikkäältä kalpeaa ihoani vasten, suihkurusketus on ollut tauolla viimeiset kaksi viikkoa myös. 

Selkävammat on perseestä mutta voisi sitä asiat olla huonomminkin. Näden kahden viikon aikana olen huomannut että liikunta on minulle välttämätön asia, ilman liikuntaa muutun psykoksi ja sinäkin olet saanut osasi tästä psykoilusta. Kiitos kun oot vielä siinä vaikka olenkin välillä psyko.

Huomenna kuitenkin yritetään havajipaitaa ja hyppyjä. Katsotaan miten käy. Heippa Saara. 

-Marge