Avoin kirje Markulle

Hei Markku!

Yritin tässä muistella sitä hetkeä, kun me ensi kerran tavattiin, sillä koen, että me suljetaan tän palstan avulla nyt jonkintyyppistä ympyrää.. Niin ja piirretään siinä samalla uuden aivan valtavan kokoisen ympyrän ensimmäinen kaari.

Pieni salapoliisityö selvitti, että ensitapaamisemme päivänä eräs naisartistin ammattia harjoittava ystäväni esiintyi eräässä hyväntekeväisyystapahumassa, jossa sinä esiinnyit erään miesartistin ammattia harjoittavan henkilön taustatanssijana. Taisit istahtaa penkkiini hieman huomiotaherättävän meikattuna – et ilmeisestikään omasta tahdostasi – ja kysyit voisiko asialle tehdä jotain. 

Olen nyt täysin rehellinen ja toivon, ettet tapasi mukaan dramatisoi tätä liikaa..

Ensimmäinen ajatukseni nimittäin taisi olla: ”Huoh, mun työ ei ole meikata tuttujen artistien huomionhakuisia taustatanssijoita, jotka on jo meikattu…”

Tuo päivä oli 09.09.09 ja siitä voidaankin aikanaan vääntää salaliittoteoria poikineen. 

Aikaa on sen jälkeen vierähtänyt reilun vuoden verran ja sun seurasi näyttää kelpaavan mulle edelleen enemmän kuin hyvin, piinasit sä sitten mua auton etupenkillä likasukkiasi heilutellen tai nukut lattialla päiväpeitosta taitellulla ”patjalla”, kun oot lahjoittanut oman sänkysi mun yösijaksi.

Nyt, kun mä katson sun mussuttavan noita sipsejä ja katsovan arvostelvasti mun likaista kättä, tajuan, ettei tästä projektista vois tulla kenenkään muun kanssa yhtä….. Hmm.. Upea.

 

xoxo, Saara

 

 

 

p.s. Kaataisitko mulle lasin kokista?