Vuoden Markku 2011
Eilen me nukahdettiin Markun kanssa kivasti siskonpetiin mun ikioman kesämökin parvella. Lakanoita ei kumpikaan ankaran graafisen suunnittelun (katso ja ihaile uutta banneriamme…) jälkeen jaksanut petiin pingottaa, enkä niitä itse leopardiyökkäreissäni kaivannutkaan. Tuleva päivä jännitti meitä molempia kovasti ja Markun täytyikin ottaa turvaote mun hihasta. Turvaote taitaa ansaita ihan oman postauksensa.
Aamulla sitten starttasimme auton ja suuntasimme kohti Poria ja Söörmarkkua ja salaista Markkuliiton kokousta, missä ihkaoma Markku Haussilamme mm. ristittäisiin Söör Markuksi!
Paikalle saavuttuamme 1,5h liian ajoissa, emme saaneet yhteyttä yhteys-Markkuumme, vaan pyörimme pihalla odottavien vaimojen seassa kuin mitkäkin naiset. Vihdoin eräs Markku tuli kertomaan kokouksen alun hieman myöhästyneen Markkujen ennaltaodottamattoman lukumäärän vuoksi! Kaikille Markuille ei riittänyt ruokaa, sillä kaikki Markut eivät olleet ilmoittaneet tulemisestaan.. Markku.
Odottavan Markun aika on pitkä varsinkin silloin, kun hieman jännittää.
Ja varsinkin, kun Markkua jännittää hieman enemmän.
Kauniin ja kattavan Markku-historiikin kuunneltuamme, sai Markku nousta lavalle vastaanottamaan Vuoden Markku -palkintonsa ja pitämään kauniin ja pitkän puheensa.
(TÄHÄN TULEE VIDEO HETI KUN VIMEO TOIMII)
Puheen jälkeen Markku lyötiin Söör Markuksi ja minä siirryin takavasemmalle odottamaan Markkujen yhteiskuvausken alkamista. Tänä vuonna pyhäinpäivä rokotti osallistujamäärää hieman, mutta paikalle kerääntyi silti n. 110 Markkua. Se on 108kpl enemmän Markkuja, kuin olen nähnyt Saaroja koskaan missään.
Edessä ylpeä kaikkien aikojen nuorin Vuoden Markku!
Fantastinen päivä takana ja sitten kotia kohti klassisen musiikin saattelemina.
Markku, onko sulla jotain tuntoja päivästä? Tahtoisin vielä sinulta postauksen ”Päiväni Vuoden Markkuna.”
Rakkaudella, Saara