Anoppi ahdistaa

Anoppi antoi eilen taas kuulua itsestään ja negatiivisessa mielessä.

Anoppi päätti soittaa miehelleni ja minulle vittuilusoiton miehen synttäreiden kunniaksi. Olen ennen pitänyt paljon anopistani mutta vuoden aikana anopin käytös on muuttunut no täysin sopimattomaksi.

Sen sijaan että anoppi olisi onnitellut miestäni synttäreiden kunniaksi alkoi tämä tivaamaan, milloin me olemme suunnitellet lapsia hankkivamme koska vauvat on niin ihaaaaniiiiaa ja hän niin rakastaa hoitaa niitä. Ja hankkihan miehen pikkusiskokin jo lapsen ja se muksu on kuulemma niin täydellinen. Ja jokaisella on liki main velvollisuus hankkia vaikka vain yksi lapsi.

On vaikeaa sanoa että älä soita jos sinulla ei ole mitään oikeaa asiaa etkä halua kuulla meidän kuulumisia. Meitä ei myöskään ihan hirveästi pikku ”Jessen” puklut ja paskat kiinnosta. Miten tällaisen edes voisi muotoilla nätisti kun kirjoitettuna se näyttää todella törkeältä. Emme halua lapsia ja se ei hienovaraisesti eikä suoraan sanottuna mene anopilla ns jakeluun sitten millään. Ei meillä ole lapsia vastaan mitään ne eivät vaan sovi elämäntapaamme jossa päätämme vapaapäivien aamuina mitä milloinkin tehdään. Lapselle pitäisi ajoissa järjestää hoitajat jne.

Toisekseen lapsista kysyminen voi olla monelle herkkä paikka sillä kaikki ei sitä lasta haluistaan huolimatta saa toivotusti.

Anopin käytös ärsyttää ja eihän tuo ole ihme. Mitä tahansa ei tarvitse jaksaa kuunnella mutta kun aihe on näin vaikea eikä anoppi halua sisäistää kielteisiä vastauksia. Rajat pitäisi osata anopille mutta miten se tehdään, vertaistukea kaivataan!