Rakkaat naapurit

Meillä on ihan ok naapurit mutta niillä on tapana olla rupattelu tuulella juuri silloin kun mulla olisi kaikkein hirvein kiire. Väitän nämä väärään aikaan ja väärässä paikassa rupattelemaan tulevat ihmiset joilla on aina joku muotti, johon ovat jumittuneita juttuineen.

Pahin näistä väärään aikaan tunkevista jutustelijoista on ihminen joka kantaa perheessämme liikanimeä isänmaallinen hienostelija. Puhu hänen kanssaan mistä tahansa on loppu tulema sitä että kaikessa suomalainen on kyllin hyvää. Kyseinen ihminen on myös jyrkän maahanmuutto kriittinen ja ei jätä sitä puheissaan tuomatta esiin. Olen vuoden aikana saanut kuulla kaiken ”Ukrainalaisista huorista” (kyllä hän on myös Venäjämielinen ja näkee Ukrainalaiset uhkana), uus ruotsalaisista terroristeista, matu ja somppu sanat kuulee hänen suustaan usein. Todellisuudessa tämä isänmaallinen hienostelija on huonosti käyttäytyvä ja mt ongelmainen ihmisraunio. Tämän kanssa ei oikein voi puhua muuta kuin siitä mistä hän tahtoo ja kovasti kaipaa juttukaveria mutta juttujen taso on, mitä on ja vastaan väittäminen johtaa siihen että joutuu ilkeämielisten huhujen kohteeksi. Ei voi kuin todeta että voi sitä perheparkaa joka yritti olla tälle ihmiselle ystävällisiä ja nyt saa sitten kaiken kakan niskaan vain sen vuoksi että perheen isä on Virolainen.

Toiseksi pahin näistä väärään aikaan tunkevista jutustelijoista on ihminen joka kantaa perheessämme liikanimeä koiruli mummo. Tämä ihminen tihkuu niin hyvässä kuin pahassa paikallis tietoutta. Tästä mummosta voisi olla koko kyläyhteisölle mielettömästä iloa jos energiansa käyttäisi vaikkapa kirjan kirjoittamiseen mutta mieluummin juoruilee enemmän tai vähemmän pahantahtoisesti. Tämä ihminen on itse asiassa ihan mukava ja helposti lähestyttävä mutta hänelle ei kannata juuri mitään omasta elämästään kertoa tai löytää itsensä vielä kylää kiertävistä juoruista.

Uusimpana tähän rupattelijoiden kerhoon on liittymässä ns satunnainen moikkailija jonka kanssa en ole heippaa kummempaa tainnut oikeastaan koskaan sanoa. Sitten kun kerrankin hirvittävä kiire niin juuri silloin juttua olisi riittänyt aivan loputtomiin esimerkiksi oravista, jänöistä, ketuista ja lumitöistä.

Lopuksi

Miten näistä tilanteista voi livetä kasvojaan menettämättä. Suoraan sanottuna suoraan sanominen siitä että on kiire, tuntuu jotenkin törpöltä. Olen sitten yrittänyt luikerrella ties millä nuudelit palaa uuniin ja perunat kiehuu yli tekosyillä. Vertaistukea tähänkin asiaan kaivataan.