Kun suhde tavaraan muuttuu
Viime aikoina suhteeni tavaraan on muuttunut. Olen ruvennut rankalla kädellä vähentämään turhaa tavaraa pois nurkista ja en ole enää tehnyt edelliseen malliin heräteostoksia.
En enää osta vaatteita vaan sen takia että siinä hetkessä se on hauska, kiva, nätti tms vaan ostan vain tarpeeseen ja siinäkin ajattelen ensiksi tarvetta ja sitten laatua. Halpis vaatteet on jäämässä ostoksista kokonaan pois. En ole saanut mitään vihreää tai eettistä herätystä vaan olen kyllästynyt siihen että tavaraa pursuaa kaapeista, varastosta ja jokaisesta muustakin paikasta. En enää myöskään heitä käyttämättömäksi / vähälle käytölle jäämiä vaatteita roskiin vaan annan ne eteenpäin Facebookin kierrätys ryhmien kautta. Aina on ihmisiä, joilla on tarvetta vaatteille.
Se sama mikä on tapahtunut vaatteita koskien, on tapahtunut myös kosmetiikan kohdalla. En osta enää suihkugeelejä, käsirasvoja tai kasvonaamioita vain sen takia että niitä nyt sattuu samaan halvalla vaan niille pitää olla aito tarve tai tehdä oikeasti mieli sitä kasvonaamiota.
Nämä kylpypommit ei sitten minua niin miellyttänytkään. Näitä sai sulatella iäisyyden ammeeseen eikä siitä sitten irronnut mielestäni tarpeeksi vahvaa tuoksua. Ennen nämäkin olisi lentänyt suorinta reittiä roskiin. Nyt näillekin löytyi käyttäjä Facebookin kierrätysryhmästä.
Turhien heräteostosten vähetessä ja turhan tavaran kiertoon lähteminen tuo taas puolestaan monta hyvää asiaa eteen. Kaappeihin tulee tilaa, rahaa säästyy ja saa ilahdutettua mahdollisesti ihmisiä joilla on oikeaa tarvetta tavaroille, jotka ovat minulle täysin turhia.
Onko muut innostuneet konmarittamaan tai minimoimaan tavaramäärää kotonaan?