Kävin eilen ensimmäistä kertaa vissiin viteen vuoteen kirjastossa. Seuraavaan kirjasto käyntiin menee heittämällä seuraavat viisi vuotta ellei kirjastot tee itselleen jotain. Kirjastot ei enää nähtävästi ole paikkoja joissa ollaan hiljaa, annetaan kanssa kävijöiden olla rauhassa ja tutkia kirjoja.

Kävelin paikallisen kirjaston aulaan ja totesin siellä olevan menossa epätoivoisen yrityksen saada ilmeisesti päiväkodin erityislasten ryhmän tenavat asettumaan parijonoon. Erityislapsilla on omat haasteensa ja myötätuntoni oli hoitajien luona, sillä he ovat niitä jotka joutuvat tuota älämölöä kuuntelemaan päivästä viikosta ja kuukaudesta toiseen toivoa paremmista työoloista ei tuossa hommassa taida olla.

Kiipesin kirjaston portaat ylös ja painuin elämäkertojen luokse. Perässäni tulee originellin näköinen papparainen joka alkaa vouhkaamaan minulle kuinka hän näki etten desinfioinut käsiäni ja että enkö ymmärrä että vaarannan tällä toiminnalla niiden ihmisten elämän jotka eivät ole uskossa. He kun kuoltuaan joutuvat helvettiin tai harmahelvetinkedoniin vai mikä se paikka nyt olikaan. Kysyin papparaiselta että eikö hän ole kuullut että kirjastossa ollaan hiljaa? Papparainen madaltaa ääntään ja jatkaa vouhkaamistaan Jehovasta, siisteydestä, minusta, iankaikkisesta elämästä ja kuolemasta, kauppa ja uskontotieteestä. Tässä kohtaa kysyin papparaiselta että onko hän kuullut uskonnon vapaudesta? Papparainen jatkoi sitkeästi änkyttämistä Jehovasta ja harkitsin jo uhkaavani tuota papparaista vartijoilla tai turpaan vedolla mutta päätin olla tekemättä mitään ja lähdin kävelemään kohti  ulko aulaa. Portaita alas kävellessäni olin jäädä energiajuoma pakkauksilla varustettujen ja hippaa leikkivien teinien alle.

Ei voi kuin todeta että kirjastot ei eilisen kokemuksen perusteella ole pätkääkään minulle tarkoitettuja. Sääliksi käy kirjastojen henkilökuntaa joka joutuu toimimaan oman palkkatyön ohella nuoriso ohjaajina koska teineille ei ole muistettu kotona opettaa käytöstapoja ja kuuntelemaan mummojen marttakerhoja ja varmaan pahimpana mahdollisena vaihtoehtona uskonnollista jankutusta. Uskon että en ole ainut joka kaipaa sitä aikaa kirjastoissa, jolloin siellä käytiin lainaamassa hiljaa kirjat ja lähdettiin pois.

Oletteko te blogini lukijat tyytyväisiä kirjasto kävijöitä vai onko kirjastot syystä taikka toisesta ehdottoman nou nou?