Puhutaanko hetki raviurheilusta

On jälleen vaalit tulossa ja se tarkoitta aina sitä että eläinaktivistit herää pesäkoloistaan meuhkaaman asioista joista heillä ei ole välttämättä tietoa riittämiin.

Tänävuonna eläinaktivistien päämaalittamisen kohde näyttää olevan raviurheilu. Raviurheilu on lähellä omaa sydäntäni ja en millän jaksa enää kuunnella enkä katsella samaa täysin valheisiin perustuvaa paskanlätinää. Raviurheiussa on omat ongelmansa mutta niin on kaikessa siinä mitä ihminen tekee. Täysin virheetöntä ihmistä ei ole olemassa ei myöskään eläinaktivisteissa vaikka moni tuntuu näin ajattelevan itsestään. Minullakin oli ongelmia oman kimppahevoseni kimpanvetäjään tai valmentajaan yhteyden saamisessa mutta kuten vähän arvelinkin asialle oli täysin luonnollinen selitys. Kimpanvetäjä tiedotteessaan omistjille myönsi että tiedottamisensa oli puuttellista syystä se ja tämä. Meille kaikille sattuu virheitä ja asia on osaltani täysin loppuun käsitelty.

Ravureiden ohjastajia syytetään täysin armotta hevosten kaltoin kohtelusta ja vammojen aiheuttamisesta. Ohjastajalla on todellisuudessa aika vähän tehtävissä jos hevonen päättää ottaa äkkilähdöt ja irti juostessaan kolhii itsensä. Nämä ovat aina ikäviä tapaturmia joita ei saisi sattua mutta kuten jokainen ymmärtää elämässä on asioita joita nyt vaan sattuu vaikka ei saisi.

En myöskään ymmärrä että miksi maamme kymmenen voitokkaimman ohjastajan ikähaarukka on jokin ihmettelynaihe. Kymmenen voitokkaimman ja edelleen kilpailevan ohjastajan ikähaarukka osuu 74-55 ikävuoden väliin. Tässä otannassa ohjastajien keski ikä on 64,4 vuotta, joka osuu sopivasti 63-65 vuoden eläkeikä haarukkaan mutta ei se nyt eläinsuojelullista huolta tai edes ihmettelyä pitäisi aiheuttaa.

Raviurheiluun liitetään usein myös väite siitä että jos hevonen ei pärjää, se tapetaan. Ei asia ole ihan näin mustavalkoinen. Joskus se pärjäämätön hevonen on luonteeltaan, terveydentilaltaan tms sellainen että hevosen etu on se että se lopetetaan asiallisesti eikä se joudu kiertolaisiksi ja pahimmassa tapauksessa kaltoin kohdelluksi osaamattomien ihmisten käsiin.

Sitten on niitä onnellisiakin tapauksia, joissa raviurheiluun sopimattomat hevoset voidaan uudelleen kouluttaa tai pitää harraste ravurina jolla ei välttämättä enää edes kilpailla. Tuttuni hevosilla oli juuri niin hyvä tuuri että sai kahdelle ravurinlahjoja vailla olevalle suomenhevoselle, uudet kodit joissa ne koulutetaan ratsuiksi ja on pienimuotoisessa ravi käytössä. Toivon täydestä sydämestäni että tämä kaksikko tuottaa iloa ja onnea uusille omistajilleen.

Mustavalkoinen ja vain negatiivisen kannalta kerrotut asiat ei edesauta yhtään mitään eikä kenenkään asiaa. Tämä mustavalkoinen kerronta asiasta kuin asiasta on tarkoitushakuista mielipide vaikutusta asiassa kuin asiassa ja tämän takia jokainen voi omassa pienessä päässään miettiä että haluaako tukea näiden eläinaktivisti järjestöjen toimintaa.