Vaikea asia nimeltään miehen mummo

Kun aloitimme mieheni kanssa yhteisen elämän, päätimme että kohtaamme kaiken mitä eteen tulee yhdessä. Niin olemme tehneet emmekä ole salailleet toisiltamme asioita.

Olemme kohdanneet yhdessä sen että kymmenen yhdessä olo vuotemme aikana miehen mummo on sekoillut. Aluksi se oli viihdyttävää tai myötähäpeää aiheuttavaa. Aluksi epäilimme että mummon tempaukset johtuu siitä että hän oireilee puolisonsa kuolemaa. Lopulta tälle sekoilulle löytyi ihan oikea diagnoosikin muistisairaus.

Muistisairaan lähellä eläminen ei ole helppoa ja vaikeinta tämä aika on ollut miehen enoille ja heidän perheilleen etenkin kun toisella enolla on tänä sekoilun aikana ollut kotona kolme pientä lasta. Mieheni vanhemmat ei ole niinkään osallistuneet mummon asioiden hoitamiseen sillä he ovat ulkosuomalaisia.

Tämän vuoden aikana on pakko ollut todeta että ei tilanne ei ole enää hoidettavissa sillä että mummolle viedään ruokaa kotiin, siivotaan, pelataan muistipeliä, vahditaan lääkkeiden otot, soitellaan kuulumisia, tehdään pihatyöt jne. Mummo on alkanut häiriköimään naapureitaan alatyylisillä huuteluilla ja uhkailuilla. Samaa kohtelua on osakseen saanut myös kaupantyöntekijät, julkisen liikenteen henkilökunta, omaiset, eikä pankkien kassatyöntekijätkään ole saanut solvauksilta olla rauhassa.

Kaikki arjen hoitamisen ongelmat ja käytöshäiriö ovat onneksi otettu vakavasti terveydenhoidossa ja miehen mummolle on järjestetty asuinpaikka laitoksessa. Tästä olemme nyt saaneet kuunnella erittäin kovaa kritiikkiä. Jokaiselle muutto on aina stressin aihe mutta kun ei ole enää kykyjä kohdata niitä negatiivisia tapahtumia / tunteita niin paha olo purkautuu läheisiin. Minä sain eilen kuulla olevani sian sikiö joka ei ymmärrä maailman menosta mitään ja mies sai kuulla olevansa älyltään vain mies strippariksi sopiva äpärä. Nämä loukkaukset ei jaksa enää satuttaa. Olemme rakentaneet itsellemme henkisen suojamuurin. Muuri on ymmärrys siitä että kyseessä on sairas ihminen ja jos hän olisi terve eihän tuollaista sanoisi eikä varmaan oikeasti edes ajattele niin.

Huominen

Miehen mummo on tänään muuttanut (tätä kirjoitettaessa noin 30min aikaisemmin laitokseen). Muutto ei mennyt ihan mutkitta mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Huomenna ajamme miehen mummon talolle ja alamme tyhjentämään sitä miehen serkkujen, enojen ja vanhempien kanssa. Osa tavaroista menee roskalavalle osa omaisille ja osa varastoon. Arvotavarat menee mummon lapsille eli mieheni äidille ja enoille. Jäte kuten posti rullakot, trukkilavat, homeinen sohva kuistilla jne arvoton tavara jätelavalle ja loput varastoon. Tämä lajittelu on tehtävä nyt vaikka se ehkä vähän väärältä tuntuukin. Seuraava askel onkin talon kunnon kartoittaminen josta sitten seuraa remonttia / asunnon vuokraus. Vuokratulot menee miehen mummolle ja niillä katetaan mummon asumista laitoksessa. Uskon siihen että huominen on fyysisesti ja psyykkisesti raskas sekä haikea. Eihän elämä miehen mummon kanssa ole pelkkää helvettiä ollut vaan siellä on niitä hyviäkin hetkiä koettu. Raskainta tänään / huomenna tulee olemaan mieheni nuorimmalle enolle, sillä hän on hoitanut suurella päättäväisyydellä byrogratian ja mummon kuljettamisen tänään uuteen asuinpaikkaan. Tärkeintä on nyt se että mummo on turvallisessa asuinpaikassa ja meillä on edessä ehkä niitä hyviäkin hetkiä edessä. Loppujen lopuksi tämä taitaa kaikille olla suuri helpotus.