Vastamäkeä niin paljon että naurattaa.

Vastamäkeä on nyt parin viikon aikana ollut niin paljon että minua itkettäisi ellen nauraisi.

Tämä vuosi on kuitenkin ollut tähän saakka niin hyvä, että olen sitä mieltä että nyt pari viikkoa kestänyt vastamäki ei saa oikeasti edes ketuttaa. Me kaikki tiedämme että työelämä ei voi olla ikuisesti juhlaa ja hilpeyttä ja onnistumisia joko edeltää tai seuraa joskus  heikompi hetki. Onnistumisista pitää osata ottaa ilo irti ja näistä heikommista hetkistä pitää löytää se asia mistä voi ottaa opiksi.

Vapaapäivänäni en aio huonosti sujuvia työprojekteja murehtia tämän enempää. Aion ruveta lukemaan Hannele Pokan Talvivaaran sisäpiirissä kirjan. Kirja on kertomus Hannele Pokan näkökulmasta, mitä Talvivaaran pelastamiseksi tehtiin. En jaksa uskoa että kirja tuo esiin oikeastaan mitään sellaista mitä ei ole voinut jo vuosia sitten lukea iltapäivälehdistä ja uskon että kirjaa on väritetty juurikin Pokan näkökulmasta. Kirja ja etenkin sellainen jonka aloittamiseen suhtautuu hieman varauksella, tarvitsee seurakseen jotain hyvää syötävää. Viime ajat on mennyt aika epäterveellisesti syöden joten tällä kertaa kirjalle saa pitää seuraa yksi tuplapatukka.