Ystävyys

Ystävänpäivä oli ja meni. Ilahduin huomatessani että ystävänpäivä ei ole enää niin krääsään painottunut pakkomyyntipäivä kuin ennen. Tosin pieni määrä myös materialistista muistamista ystävänpäivänä on hyväksi mutta ehkä meistä jokainen voi jättää kauppaan sen pelkän jätteen eli serpentiinit ja confetit pinkeissä kuoseissaan. Minä sain ystävänpäivälahjaksi tarjottimen ja vaahtokarkkeja. Kummatkin oikein mieluisia ja tarpeellisia.

Ystävät on muutakin kuin saatu tai annettu tavaramäärä ystävät on tärkeimpiä silloin kuin itsellä on vaikeaa. Ja kun ystävällä on vaikeaa,  pitää myös osata olla läsnä tavalla joka on silloin mahdollista. Näin aikuisena parasta on ne ystävät / kaverit jotka on lapsuudesta saakka kulkenut mukana ja joille voi kertoa ne kaikkein vaikeimmatkin asiat pelkäämättä vastapuolen reaktiota. Ja sitten taas vastavuoroisesti minulle voi kertoa ne vaikeimmatkin asiat eikä tarvitse pelätä tulevansa tuomituksi minun toimestani

Ystävyys ja kaveritaitoja pitäisi opettaa ehdottomasti jo päiväkodeissa enemmän kuin nyt sillä sisarusten lasten kanssa jutellessa tuntuu että monella lapsellakin on käsitys että kaverista pitää itse olla aina hyötymässä jota voi olla kaveri. Eihän se näin voi olla vaan kyse on aina vastavuoroisuudesta.

Työnantajana halusimme muistaa myös työntekijöitä ystävänpäivänä. He tekevät työnsä hyvin ja hyvin tehdyt työt mahdollistaa meidän toimintamme jatkumisen. Työnantajan tehtävä on kiittää työntekijäänsä muutakin kuin kuukausittaisella palkalla mielestämme ja ystävänpäivänä jokainen työntekijä sai lounaaksi haluamansa pizzan ja kahvihuoneessa oli pelkän kahvin lisäksi limsoja ja suklaakeksejä tarjolla.