2016
When shit happens, turn it into fertilizer.
Vuosi 2016 meni vähän sinne päin. Alku sujui ihan mukavasti ja luulinkin tietäväni tarkalleen mitä tuleman pitää. Tein kovasti töitä tavoitteideni eteen ja pääsin siinä jo hyvään vauhtiin. Sitten tuli 13. päivä perjantai ja kaikki vähän levähti käsiin. Punainen lanka katkesi ja hävisi. Jos oikein tarkkoja ollaan, niin se katkaistiin kysymättä minulta mielipidettä. Olin joutunut tilanteeseen, jossa jouduin kyseenalaistamaan kaiken. Olen toki kohdannut vastoinkäymisiä aikaisemminkin, mutta nyt oltiin eri levelillä. Koko vuosi on mielessäni erittäin kyseenalainen vieläkin, mutta uskon vahvasti että jonain päivänä ymmärrän miksi se meni niin kuin se meni.
Yllätin itseni useaan otteeseen pohtimasta hyvinkin syvällisiä kysymyksiä. Miten olen päätynyt tähän? Olenko oikeassa paikassa? Teenkö asioita itseni vai muiden takia? Voiko maapähkinävoita syödä kaiken kanssa? Mitä jos olisin valinnut toisin? Olenko oikealla alalla? Olenko nähnyt kaikki Keeping up with the Kardashians -jaksot? Nämä ja monta muuta ihmeellistä asiaa pyöri mielessäni kerta toisensa jälkeen. Vuosi oli ihmettelyä täynnä. Tämä niinkutsuttu ”ämpyily” ei kuitenkaan tuottanut tulosta. En saanut universumilta minkäänlaista vastakaikua, vaikka kuinka tuijottelin teenlehtiä mukini pohjalla. Päätin usein iltaisin, että nukahdettuani näen unessa tulevaisuuteni. Aamulla herätessäni olin viisastunut kuitenkin vain sen verran, että ymmärsin mennä seuraavana iltana vähän aikaisemmin nukkumaan. Huolestuttavimmillaan tilanne oli vuoden vaihtuessa, kun en ollut ihan varma täytänkö tänä vuonna 26 vai 27. Tiedättekö sellaisen tunteen, kun yhtäkkiä huolestuu jostain niin paljon että päässä alkaa humisemaan? Sain tämän ikäkriisin aiheuttaman huminan onneksi samantien loppumaan, kun muistin että siskoni täyttää jo 30.
Luettuani kaikenlaista ”new year, new me”-bullshittia tulin siihen tulokseen, että antaa olla. Ihan sama, vaikka en vieläkään tiedä vastauksia näihin mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Nyt olen tosin jo aika varma, että en ole missannut yhtäkään Kardashians -jaksoa. Olen kuitenkin oppinut hyväksymään sen. Ja sen etten tiedä näitä muitakaan vastauksia. Oh well, vuonna 2017 I’m back in the game. ”The plään”, s’il vous plait :
1. Teen mitä tykkään. Olen oppinut (vihdoin) että on ihan turha välittää siitä mitä muut ihmiset ajattelevat, kunhan on rehellinen itselleen, eikä tekemisillään satuta toisia tai saastuta luontoa.
2. Näen vaivaa. Koska teekuppi-sessioni ei ole tuottanut odotettuja tuloksia aion konkreettisesti tutkia eri vaihtoehtoja kutsumukseni löytämiseksi ja luottaa intuitiooni.
3. Luen enemmän. Tästä ei vaan yksinkertaisesti ole mitään haittaa, sillä kaikki on kotiin päin. Tällä hetkellä työn alla on Sampo Sammaliston ”Viisas pääsee vähemmällä – 52 niksiä tehokkaampaan ja onnellisempaan elämään”. Kirja tarjoilee yhden vinkin vuoden jokaiselle viikolle ja lupaa että edes yhteen näistä sitoutumalla saa arjen luistamaan paremmin. Triplaan mahdollisuuteni ja lupaan testata ainakin kolmea.
4. Olen saatavilla. Kuluneen vuoden aikana olin monesti niin syventynyt omiin ajatuksiini, että suljin kaiken muun ulkopuolelle. Vuonna 2017 aion tavata enemmän perheenjäseniäni ja ystäviäni, sekä vastata viesteihin kohtuullisessa ajassa. (Kohtuullisen ajan määritelmä on tietysti jokaisen henkilökohtainen näkemys nimenomaisessa hetkessä ja odottavan aika on yleensä pitkä.)
5. Panostan parisuhteeseen. Kun löydän banaaninkuoria autosta ja etsin jälleen kadonnutta sheikkeriäni, puristan silmät tiukasti kiinni. Mietin, miten kiitollinen saan olla poikaystävästä, joka (lähes) joka aamu (ainakin joka viikko) keittää kahvia ennen kuin saan kammettua itseni ylös sängystä. Pari hengenvetoa auttaa myös muistamaan, että ei ne omatkaan tavarat aina ole oikeissa paikoissa.
6. Säästän. On siunaukseni ja kiroukseni, että en juurikaan välitä rahan käytöstä. Se onkin varmaan ainoa asia mistä en saa stressiä aikaiseksi, vaikka siitä juuri varmaan sitten pitäisi. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen (väittäköön kuka tahansa mitä muuta tahansa), että kyllä raha vaan kummasti helpottaa elämää niin kauan kun maksua ei voi suorittaa vastapalveluksilla. Olisihan se tietysti paljon hauskempaa, kun itsepalvelukassalla saisi valita maksaako sirukortilla vai viekö tyhjät korit paikalleen ja etsii kadonneita lapsia vihannesosastolta. Lisäksi ruokakaupassa on kiva käydä loppukuusta, kun ei tarvitse miettiä ostaako Reilun kaupan banaaneja vai Chiquitaa. Silloin uidaan jo syvissä vesissä, jos ei voi ostaa banaaneja ollenkaan. Toisaalta olen usein tehnyt loppukuusta tehokasta inventaariota viemällä vaatteita ja tavaroita kirpputorille, kun ruokalista alkaa näyttämään pelkältä linssikeitolta. Tulee mietittyä, mitä ilman ei oikeasti pärjää (mainittakoon vaikka HAY:n sohvapöytä, avokadot ja Wellan hiusöljy).
7. Teen yhtä asiaa kerrallaan. Jos repeää joka suuntaan, ei koskaan saa tehtyä mitään sata lasissa. Aina vähän läikkyy.
8. Luotan itseeni. Kuten Beyonce laulussaan totesi; lopulta olet vain sinä. Jos siis itseensä ja omiin tunteisiin ei pysty luottamaan, ei tulevaisuuskaan näytä kovin valoisalta. On myös kiva kun ei tarvitse soittaa kaverille sovarista FaceTimea ihan joka kerta (vaikka se useimmiten on varmasti ihan hyvä ajatus). First things first, itsensä kanssa kannattaa tulla toimeen.
9. Karsin. Tämä pätee moneen asiaan: töihin, opiskeluihin, vaatteisiin, ruokaan, tavaroihin, epäluotettaviin ihmisiin, vaatteisiin, stressiin ja vaatteisiin. Ainoa asia mistä ei yhtään voi karsia, on leikkokukat. Niitä ei oikein voi olla liikaa. Vaikka kohdan 6 perusteella voisi päätellä ettei materiasta olisi enään paljoa jäljellä mistä vähentää, niin kyllä vaan on. Pyrkikäämme siis yksinkertaisuuteen, sillä se helpottaa elämää. Koska valinnat ovat minulle vaikeita, on vaihtoehtoja syytä vähentää. Jäljelle jää vain ne kaikista parhaat.
10. Olen kivasti epämukavuusalueella. Koska vuosi 2016 oltiin kokonaisuudessaan aika epämukavasti, haluan olla siellä nyt kivasti. Vaikka olen tehnyt Karmalle selväksi että tämä vuosi on pelkkää nousua ja riemujuhlaa, niin en halua päästä liian helpollakaan. Tapahtuneesta viisastuneena tiedän, että epämukavat ja ikävätkin tilanteet ovat juuri niitä paikkoja, missä kasvan ja kehityn halusin tai en. Shitty situations inspire brilliant solutions jne…
#itson
– Anniina