Home sweet home

Happiness is homemade

 

BEDGASM – a feeling of euphoria experienced when climbing into bed at the end of a very long day.

Kaikki me tiedämme sen tunteen kun oikaisee jalat sängylle päivän päätteeksi. Jep. Vihlaiseva kipu alaselässä. Koko päivä on jälleen tullut seistyä toiseen lonkkaan nojaten eikä kahdella jalalla, niinkuin fyssari viimeksi kehotti. Sitten yhtäkkiä hyvän olon tunne humahtaa päästä varpaisiin ja seuraavassa hetkessä ollaankin jo unessa. Kohdallani vähän vastaavanlainen hyvä fiilis tulee jo silloin, kun saa ulko-oven kiinni ja avaimen naulaan. Ihanaa olla kotona. Olen tähän ikään mennessä asunut jo monenlaisissa neliöissä, omissa ja vuokratuissa. Silti kaikki niistä eivät ole tuntuneet kodilta. Asunnosta kodin tekee nimittäin ne ihmiset, jotka neliöissä asuu. 

Yleisesti ottaen asumisjärjestelyt hoidetaan elämäntilanteen mukaan, mutta yhtäkkiä tuleekin se vaihe kun elämää aletaan järjestelemään sen mukaan, missä ja miten halutaan asua. Tätä kutsutaan mukavuudenhaluksi ja aikuisuudeksi. Siinä missä ennen riitti tieto siitä että on paikka mihin pääsee nukkumaan ja syömään, täytyy nyt olla Tempurin patja ja Iittalan lautaset. Tärkeintä on kuitenkin se, että kotona on hyvä olla.

 

 

Mulle on todella tärkeää että kotona on siistiä. Jos mieheni kehottaa rauhoittumaan ja menemään sohvalle, ei rentoutuminen todellakaan onnistu jos ympärillä on epäjärjestystä. Sohvallekin on sitäpaitsi paljon mukavampi hautautua vasta sitten, kun tyynyt on pöyhitty. Lisäksi uskokaa tai älkää, ainakin itselleni tulee todella huono omatunto jos otan Instagramiin kuvan täydellisestä kattauksesta ja toisella puolella pöytää on eiliset tiskit. (Tässä kohtaa anteeksipyyntö kaikille ystävilleni jotka ovat joutuneet syömään jäähtynyttä ruokaa uhrautuen odottamaan kuvan ottoa.) Kannattaa kokeilla siivoamista siitäkin syystä että sitä seuraava hallinnan tunne on huumaava. Tuntuu siltä että ainakin yksi elämän osa-alue on kontrollissa, kun sukat on järjestyksessä. 

 

 

En ole lukenut (vielä) Kon Maria, mutta olen itsekin oivaltanut sen, että vähempi on parempi. Pystyn elämään pitkiäkin aikoja ilman huonekaluja jos ”sitä oikeaa” ei tunnu löytyvän. Lattialla ruokailu alkoi loppumetreillä vähän harmittamaan, mutta maistuipa ruoka taas hyvältä sitten pöydän ääressä syötynä! Koska nykyisin jaamme vain pienen vaatehuoneen mieheni kanssa, olen myös oppinut karsimaan vaatekaappini sisällön minimiin. Se on vaatinut lukuisia virheostoksia, euroja ja monta kirpputorille vietyä Ikea-kassia. Sisustus-kaupoilla pidän aina puhelimessani kuvaa joka huoneesta, ettei tule ostettua mitään mikä ei voi jatkuvasti olla esillä. Konsti on toimiva, joten otin kuvan myös meidän vaatehuoneesta. Kuvahan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten en varsinaisesti voi enään kaupoilla käydessäni valehdella itselleni etten omista vaatteita (pääsääntö, josta on poikkeuksia). 

Siivous-perinteisiini kuuluu myös viikottainen perjantai-puska. Ensimmäisestä mielikuvastasi poiketen, kyseessä on kimppu tai kaksi leikkokukkia. Pieni asia joka tuo yllättävän paljon iloa viikonloppuun ja työviikkoon. Lisäksi kukat nostavat koko asunnon ilmeen uudelle levelille ja vievät tarvittaessa huomion myös siinä tapauksessa, ettei joka viikko ehdikään pyyhkimään pölyjä ihan joka nurkasta…

Ihanaa ja aurinkoista viikkoa!

 

– Anniina