Slow Down
”Get in to the habit of asking yourself: ”Does this support the life I’m trying to create?””
Kuinka monta A-todistusta tarvitaan pysäyttämään yksi ihminen? Ehkä kolme.
En ole ainoa, jota vuosi 2020 koetteli tavalla jos toisella. En keksi oikeastaan yhtäkään elämän osa-aluetta, joka ei olisi vaatinut tavanomaisesta poikkeavia ponnisteluita kuluneena vuonna. Siitäkin johtuen, on itse kullekin ollut varmasti tärkeää löytää arjesta kivoja juttuja. Asioita, joista saa energiaa ja intoa. Kun elämää yhtäkkisesti rajoitetaan itsestä riippumattomista syistä, saattaa se aiheuttaa monenlaista ahdistusta. On yhtäkkiä pakko keskittyä asioihin, jotka ovat välttämättömyyksiä ja lähellä joka päivä. Saattaapa sitä löytää itsensä jopa kyseenalaistamasta omia valintojaan.
2020 on ollut monelle itsetutkiskelun aikaa. Omalla kohdallani se on tuntunut välillä siltä, kuin seuraisin itseäni ja tekemisiäni ulkopuolelta. Välillä saan langan päästä kiinni, ja välillä tuntuu, ettei sitä olisi ikinä ollutkaan. Kaikesta huolimatta uskon edelleen, että joku ajatus kaikissa elämän käänteissä on taustalla. Toisinaan sitä on vain hyvin vaikeaa oivaltaa. H****tin vaikeaa.
Olen kuitenkin oppinut, että tärkeintä on löytää elämästään asioita, jotka tekevät joka päivä onnelliseksi. Kiireessä keskitymme usein haalimaan ympärillemme asioita, jotka antavat meistä onnellisen kuvan vain täysin ulkopuolisen ihmisen silmissä. Olkoon se sitten perhe, sosiaalinen status, talo, auto, laukku tai mikä tahansa maallinen omaisuus. Saatamme käyttää 80% viikottaisesta ajastamme siihen, että keskitymme näiden asioiden saavuttamiseen. Jäljelle jäävä 20% kuluu pahimmillaan siihen, että harmittelemme siihen kulunutta aikaa tai tapaa, jolla näitä asioita tavoittelemme. Kova työ palkitaan, lopussa kiitos seisoo jne., MUTTA… Onko lopputulos kaiken siihen kulutetun ajan arvoista? Oletko hinnoitellut oman aikasi oikein? Voi olla, että olet – hienoa! Mielestäni on kuitenkin kannattavaa säännöllisin väliajoin kyseenalaistaa, miksi asioita tekee ja mitä niillä tavoittelee. Teetkö asioita näyttääksesi onnelliselta vai ollaksesi onnellinen?
VIHAAN perjantain odottelua jo ajatuksen tasolla. Perjantaista sunnuntaihin on nimittäin aika lyhyt matka. Jos jo sunnuntai-iltana alkaa harmittamaan kulman takana odottava maanantai, pitäisi hälytyskellojen soida. Itse haluan odottaa kaikkia viikon päiviä. Elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista enkä tarkoita, että maanantai-ahdistuksesta kärsivien pitäisi olla heti vaihtamassa työpaikkaa. Jollain on kuitenkin ihmisen elätettävä itsensä tässä yhteiskunnassa ja siihen useimmiten tarvitaan rahaa. Jokaisesta päivästä pitäisi kuitenkin löytyä jotain, mikä tekee siitä elämisen arvoista. Myös siitä tammikuisesta maanantaista, kun herätessä on pimeää ja töistä lähtiessä on pimeää.
Itselleni tällaisia asioita ovat esimerkiksi aamupala ja liikunta. Kyllä – jopa aamupalahetki voi tehdä päivästäni merkityksellisen. Herään arkisin yleensä reilusti ennen töiden aloittamista, jotta voin nauttia aamupalani rauhassa ja lukea Aamulehteä. Aikoina, joina töihin herääminen tuntuu hankalalta, saatan treenata aamulla. Ajatuksena treeneihin herääminen tuntuu toisinaan paremmalta, kuin töihin herääminen – ja käytännössä sitten onnistuukin hieman paremmin. Esteetikkona pyrin myös tekemään päivittäisestä elinympäristöstäni katseen kestävää. Missä tahansa kulkiessani pyrin kiinnittämään huomiota silmää miellyttäviin asioihin. Erityisesti luonto ympärillämme tarjoilee paljon ilmaista taidetta, kunhan sitä malttaa pysähtyä hetkeksi ihastelemaan.
Vuoden 2020 aikana sain lääkäriltä 2 A-todistusta ja pitkähkön liikuntakiellon kylkiäiseksi. Vuotta 2021 ehdittiin elää jo kolme viikkoa, kun kolmas vastaava iskettiin käteen. Mm. nuo ovat olleet niitä hetkiä, kun motivaatio on ollut hieman koetuksella. Kun treenaa tavoitteellisesti, on vaikeaa ”jatkaa siitä mihin jäätiin”, jos on hyvän aikaa joutunut palautumaan sohvalta käsin. Liikunnan ollessa tärkeä osa omaa arkea ja selväjärkisyyttä, voi tuntua haastavalta jättää sitä tauolle. Uskon kuitenkin, että kehoni on itseäni fiksumpi (newsflash). Elimistö tekee hätäjarrutuksen, jos itse ei tunnista edessä häämöttävää vaaraa. On pakko hidastaa, ja tarkastella omaa tekemistään ja päämääriään. Teenkö oikeita asioita? Voinko toteuttaa suunnitelmaani paremmin, fiksummin ja kestävämmin?
Sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty” ei ole aivan tuulesta temmattu. On kuitenkin annettava aikaa myös syvällisemmälle ajatustyölle ja kysyttävä itseltään, miksi tiettyä asiaa tavoittelee. Maailmassa, jossa jatkuvasti inspiroidutaan erilaisten ”vaikuttajien” tekemisistä, voi löytää itsensä kopioimasta jonkun toisen elämää. Mikä tekee juuri sinut onnelliseksi?
@anniinaelise
