Ymmärtämisen välttämättömyys
Oon useinkin todennut maailman olisivan parempi paikka, jos ymmärrystä olisi lisää. Pelkällä ymmärryksellä nyt ei kaikkia maailman huolia poisteta mutta se lisäisi erilaisten ihmisten ja ihmisryhmien käsitystä toistensa tavoista elää ja olla. Tulonjako ja sosiaalipoliittiset toimet ovat välttämättömiä tapoja lisätä hyvinvointia ja ehkäistä eriarvoisuutta, mutta ihmisten välisellä paremmalla ymmärryksellä on varmasti myös merkityksensä ihmisen hyvinvoinnin kannalta. Entä jos antaisimme niin sanotusti kaikkien kukkien kukkia, kunhan kukaan ei satuta toista?
On suhteellisen helppoa ymmärtää ihmistä, joka elää samankaltaista elämää samantyyliset arvot päämääränään. Puhui sitten kuplista tai viiteryhmistä, samankaltaisten keskellä ei joudu mahdollisesti kyseenalaistamaan niin paljon omia ajattelutottumuksiaan. On täysin oikein haluta viettää aikaa samantyylisten ihmisten kanssa, mutta liika etääntyminen erilaisista elämäntyyleistä vähentää varmasti myös ymmärryksen määrää. Kaikki eivät välttämättä tule ajatelleeksi esimerkiksi sitä, että toisen arkipäiväisen ideankin teilaaminen täysin pystyyn on jo tietynlaista ymmärtämättömyyttä. Itsensä luokittelu suvaitsevaiseksi on kaunis ajatus ja päämäärä, mutta kauniskin ajatus ilman tekoja jää haaleaksi. Jos myös kutsuu suvaitsevaisuutta helpoksi asiaksi toteuttaa ja elää todeksi arjessaan, herää kysymys millaista ”suvaitsevaisuutta” tällainen on. Toisten arvomaailmojen ymmärtäminen kun ei ainakaan omasta mielestäni ole aina helppoa, etenkin jos näkee jotkut asiat vaikkapa suorastaan haitallisina yksilöiden kannalta. Omaan maailmankuvaan käpertyminen ei ole kuitenkaan vaihtoehto, sillä meidän kaikkien pitää pyrkiä olevaan suvaitsevaisempia. Etenkin kun suvaitsemattomuudellaan voi tahattomasti tulla estäneeksi toisten oikeutta hyvään elämään ja yhtäläisiin ihmisoikeuksiin. Suvaitsevaisuus ja ymmärtäminen ovat kuin jatkuva matka, jossa välillä tulee myös poikettua tieltä.
Nykyajan suomalaista ilmapiiriä katsoessaan tulee väkisinkin ajatus ymmärtämättömyyden ilmapiiristä. Vaikka myös lempeitä uudistuksia ja pehmeitä arvoja tuodaan esille, eri ihmisryhmien polarisoituminen on todella nähtävissä. Jako hyvinvoivien ja huonompiosaisten on todella nähtävissä, erot suomalaisten lasten kotitaustoissa ovat suuret, ulkomaalaistaustaiset kokevat yhä enemmän rasismia ja Helsingin henkinen etäisyys Pohjois-Suomesta tuntuu miltei liian suurelta ollakseen kuitenkin samaa maata. Se on myös pelottavaa, että kaikkialla ei enää korosteta ymmärtämisen tärkeyttä, mikä johtunee juurikin näistä kasvaneista ihmisten välisistä eroista. En hyväksy esimerkiksi äärioikeistojärjestöjen väkivaltaista toimintaa millään tasolla, mutta tätäkin asiaa käsitellessä olisi kuitenkin tärkeää ymmärtää syitä tällaisen äärioikeiston nousulle. On ehdottoman tärkeää puolustaa rauhaa, demokratiaa ja yhtäläisiä ihmisoikeuksia mutta myös samaan aikaan koittaa saada tällaiseen äärioikeistolliseen toimintaan mukaan lähteneet ”takaisin yhteiskuntaan’. Mun mielestä hyväksyminen ja ymmärtäminen ovat myös kaksi eri asiaa. Esimerkiksi terroritekojen syiden ymmärtäminen ei todellakaan tarkoita samaa kuin niiden hyväksyminen. Ymmärrän tosin myös inhimilliseltä kantilta sitä näkökulmaa, että tällaisia hirmutekoja ei haluttaisi edes ymmärtää. Näen kuitenkin tärkeänä ymmärtää syitä tällaistenkin kauheiden ilmiöiden taustalla, sillä silloin asioita voidaan pyrkiä muuttamaan. Sotaan vastaaminen sodalla nyt ei vain toimi. Rauhalla ja ymmärryksellä on saatu aina enemmän aikaan kuin aseilla.
Viime vuonna about maaliskuussa kirjoitin Ranskasta käsin Facebookin ajatuksiani Arman Alizadin Täällä Pohjantähden alla -ohjelman asunnottomuudesta kertovan jakson katsottuani, josta lainauksena tämä kohta: ”YMMÄRRYS, se on sana jota kylvän nykyään keskustellessani ihmisten kanssa. Haluan oppia sitä itse lisää, sillä mitä enemmän ymmärrän toisia sitä enemmän voin yrittää asettua heidän asemaansa. Meidän jokaisen kokemusmaailma on aina henkilökohtainen eikä sitä pysty koskaan täysin ymmärtämään, joskin yrittämällä ja aidosti haluamalla ymmärtää erilaisia tilanteita voi oppia uusia asioita toisista ihmisistä ja todellisuuksista. Oikein asioita tekemällä me voimme oppia toisiltamme niin paljon sekä hälventää rajoja ”meidän ja niiden muiden” välillä. ”
Mitä jos miettisimme hiukan pitempään, ennen kuin tuomitsemme naapurin laiskaksi hänen oltuaan työttömänä jo kaksi vuotta putkeen? Entä jos jättäisimme sanomatta ne ilkeät sanat liittyen vastaantulevan pukeutumiseen, antaisimme ihmisen määritellä oman seksuaalisuutensa ja toteuttaa itseään parhaaksi näkemällään tavalla, suhtautuisimme ymmärtävästi elämän kolhimaan ihmiseen ja seisoisimme vähintäänkin rinnalla? Yrittäisimme kuunnella ja ymmärtää. Ihminen on inhimillinen eikä todellakaan toimi aina rationaalisesti, mutta tiettyjen asioiden ottaminen ikään kuin elämän perusperiaatteiksi olisi silti jo alku kohti ymmärtäväisempää maailmankuvaa. Olisi myös välillä hyvä pysähtyä pohtimaan sitä, edustaako oma käsitys yleistä käsitystä hyvinvoinnista ja että voiko se jopa sotia sitä vastaan.
Tänään koulusta tullessani luin Trendiä ja olipas viisaasti toimittaja Reetta Räty puhunut ymmärtämisestä:
”Yritän kokopäivätoimisesti ymmärtää maailmaa, mutta mitä enemmän sitä näen, sitä vaikeammalta tuntuu lausua siitä ehdottomuuksia. Hyvä ja paha, kaunis ja ruma, hymy ja julmuus ovat vierekkäin, limittäin, päällekkäin. Monet totuudet ovat totta yhtä aikaa. Kurjissa oloissa on riehakkaat juhlat ja hyvää leipää. Mukavantuntuiset tyypit paljastuvat umpirasisteiksi. Kaukana kotoa tulee voimakas tunne siitä, että kasvoin tällaiseksi, koska kasvoin Suomessa. Se, mitä ajattelen rakkaudesta, vapaudesta, moraalista, perheestä, kunniasta, kuolemasta, ruuasta, jumalista, lapsista, on minun käsitykseni niistä. Jonkun muun silmin, toisella kielellä, toisenlaisessa yhteiskunnassa ne näyttävät toiselta. Kun kiinalainen tiikeriäiti piiskaa lastaan opiskelemaan kovemmin, minusta näyttää aluksi siltä, että hän on hullu. Vähitellen paljastuu muuta. Äiti haluaa lapselleen turvatun elämän yhteiskunnassa, jossa kilpailu on järjettömän kovaa ja häviäjä voi tippua rakaan köyhyyteen. Tiikeriäiti ei ajatele toisin kuin minä, vaan samoin. Olosuhteet vain ovat niin erilaiset. ” (Trendi, 6/2016, 83.)
Niinpä.