Ehdin hörppäämään nopeat kahvit auringon vielä paistaessa ennen kuin oli aika siirtyä kasvimaan kimppuun. Siellä odottikin ”muutama” tekemätön homma…

Kuten maiden kääntäminen, mansikkamaan puhdistaminen rikkaruohoista, kompostin sekoittaminen jne.
Eipä siinä. Kasvimaalla puuhaileminen on mukavaa ja rentouttavaa hommaa. Nyt kahden pienen lapsen kanssa ei muutenkaan jaksa ottaa stressiä siitä onko kasvimaa tip top kunnossa vai kasvaako istutettujen taimien seassa muutama kuokkavieras.

Meillä on ollut kasvimaapalsta jo useamman vuoden kaupungin mailla. Viljellään mitä milloinkin fiiliksen mukaan. Perunaa ja papuja on ollut joka vuosi, koska ne ovat niin helppoja ja satoisia viljeltäviä. Lisäksi tietenkin samat karviaiset ja mustaherukat, jotka tulevat pensaista pysyvät vuodesta toiseen.

Mitään keinotekoisia lannoitteita ei kasvimaalla käytetä, vaan lannoitus on hoitunut mullan ja hevosenlannan sekoituksella. Joka syksy saa ihmetellä kuinka paljon maalta tulee syötäväksi ja pakkaseen. Lasten kanssa on kiva kasvimaan avulla tutustua siihen että mistä ruoka oikein lautaselle tulee?

Palstaviljely on ihan superkiva harrastus ja te blogini vakkarilukijat joudutte aina välillä lukemaan pientä päivitystä kasvimaalta vanhojen tavaroiden metsästyksen lisäksi.

Odotan ihan vesi kielellä jo tuon kuvassa yllä näkyvän raparperin kasvamista. Raparperipiirakkaa ja vaniljakastiketta, nam.