Pimeää, synkkää, kurjaa, märkää, kylmää…. Sitähän se tahtoo olla näin marraskuussa täällä pimeän pohjolan perukoilla. Ulkomailla asuvia ystäviä hirvittää ja ihmetyttää, että emmekö me todellakaan näe valoa kovin montaa tuntia päivisin näin talvisaikaan, no ei sitä juu näy… harmaina päivinä juuri ollenkaan.

Katselkaapa ihmiset huviksenne ympärillenne, bussissa, kaupassa,kassajonossa taikka vaikka tien yli suojatiellä kulkevia. Ei näy iloa ihmisten kasvoilla.  Melko murjottavaa kansaa näkyy ympärillä.

Mutta, samanlailla kuin se kiukku ja ilkeämielisyys tarttuu, niin tarttuu hymykin. Sitä kannattaa kokeilla, hymyyn nimittäin vastataan pääsääntöisesti takaisin. Pieni vauva, pieni lapsi vastaa aina hymyllä hymyyn. Se tarttuu aika napakasti myös aikuisiinkin. Ei kai sillä niin väliä ole, jos joku luulee kylähulluksi kun tuolla toreilla ja turuilla vetelee hymy korvissa =)

Minä ajattelin vetäistä tässä marraskuussa sitkeästi hymy-kampanjan ja  viipotan hymy korvissa iloisesti menemään. Kokeilkaapa, se tarttuu ihan oikeasti!