Valoa…

Tärkeä asia tuo valo!

Tärkeyden huomaa sen puutteeseen. Täällä Etelä-Suomessa on niiiiiin pimeää ja täällä on ollut niiiiiin pimeää jo pidemmän aikaa että sen ihan oikeasti huomaa kaikista ihmisistä ympärillä. Aina kun pääsee keskellä syksyä tai talvea hetkeksi maan rajojen ulkopuolelle valoisimpiin maisemiin, niin sitä huomaa kuinka paljon herkemmässä se hymy on ja kuinka paljon paremmin sitä jaksaa.

Ei ole oikeasti mikään ihme että me Suomalaiset ollaan hieman jöröjä, umpimielisiä, pahantuulisia ja hiljaisia näin keskellä talvea. Tämä pitkään jatkunut vesisade, ainainen pimeys ja kylmyys on valtavan tylsää.  

Jatketaan me nyt vielä hetki möröttämistä ja odotetaan joko lunta tai tulevaa kevättä. Ollaan luvan kanssa mörököllejä kunhan vain muistetaan ilmoittaa ymäristössä majaileville muille ihmisille että jörötys johtuu säästä, eikä läheisistä!

Joulun alla vain sälekaihtimet kiinni, kasa kynttilöitä palamaan ja joululaulut soimaan, kyllä se siitä pian iloksi muuttuu.