Täpäkkä 9-vee ja inhokkiope

Kuinka ihmeessä voi opettajalle sanoa että ”Anteeksi kauheasti,mutta lapseni inhoaa Teitä syvästi”

Minun rakas keskimmäinen (siis noin keskimmäinen eli 3/5) on luonteeltaan kovin päättäväinen ja sanavalmis nuori nainen. Kautta aikojen hän on selkeästi ilmoittanut mielipiteensä, yleensä kovaan ääneen ja sopimattomissa paikoissa =)

Tarhassa päättäväisyydestä keskusteltiin rakentavassa hengessä useaan otteeseen ja onneksemme lastentarhanopettaja oli kasvattamisesta kiinnostunut henkilö, joka esimerkiksi suositteli meille luettavaksi kirjaa ”Stötande Barn” Kirjaa joka kertoo kuinka räjähtelevän lapsen kanssa toimitaan arjessa. Lapsihan ei ole ensimmäinen ”kullan nuppuni” vaan kolmas muksu ja toden totta, jokainen viidestä lapsestani on aivan kuin eri planeetalta, vaikka ovat samoista vanhemmista ja samoista kasvatusmetodeista.

Ja juu, meillä kasvatetaan, kuri on oltava, muutoin iso perhe olisi aivan hukassa….

Noh, kaksi ensimmäistä vuotta koulussa meni sikälimikäli mainiosti, että opettajan kanssa muutamat ensimmäiset törmäyksen laimenivat toisella luokalla asialliseksi yhteistyöksi opettajan kanssa. Hänen kanssaan me vanhemmat pääsimme myös erittäin hyvin ja nopeasti järkevään keskusteluyhteyteen ja pelisääntöihin siitä kuin toimia ”stötande barn” lapsen kanssa. Myös tyttö tykästyi komentelevaan opettajaan,joka asetti selkeät pelisäännöt ja rajoitukset. Mielenkiintoista on myös sellainen seikka että koko koulun pidetyin opettaja on ns. huutava vääpeli. Kuri ja järjestys luo turvaa, curling vanhemmuus/ aikuisen käytös epävarmuutta.

Noh, kuinka ollakkaan kolmannelle luokalle siirryttäessä luokat jaettiin uudestaan ja kahdesta tuli kolme. Mainiota, sillä luokkakoot saatiin pienemmiksi. Rehtori kertoi tuleva uuden opettajan joka oli meille ennestään tuttu ja ajateltiin että jep, kaikki sujuu kuitenkin ihan hyvin.

Mutta,mutta syksy saapui ja opettaja ehtikin vaihtua matkan varrella. Ja nyt sitten eletään päivittäisen nokkapokan kanssa. Tyttö kirjaimellisesti inhoaa opettajaansa ja osaa kyllä näyttää sen koulunkäynnissä. Ja meille vanhemmille tulee tietysti lähes päivittäin viestiä siitä kuinka on sanottu vastaan, läksyt tehty huolimattomasti tai hän on kieltäytynyt annetusta tehtävästä. Tiedämme mistä asia johtuu, emme vain ole vielä löytäneet tapaa sanoa siitä opettajalle ”nätillä” tavalla.

Kurjaakin kurjempaa, jos meidän aikuisten kohdalla ei aina kemiat kohtaa, niin ei kyllä aina aikuinen/lapsi suhteessakaan kemiat kohtaa. Me aikuiset olemme maan mahtavia näyttelemään ja osaamme olla asiallisia tarvittaessa näitä ihmisisä kohtaan joita emme voi sietää, jos heidän kanssaan on pakko olla tekemisissä. Lasta on vaikeampi pakottaa tykkäämään kenestäkään!
 

Tämä 9-vee ei vielä osaa sitä jaloa taitoa, joten huoh…. mahdollisesti 3 vuotta samaa laulua vielä edessä. Ihastuttavaa!