No niin, koulu sitten pyörähti käyntiin ja saatoin jälleen yhden ekaluokkalaisen (neljännen) matkaan opintielle.

Pitkään sitten neidin kanssa aina olemme jutelleet päivän tapahtumista, kouluruoasta ja siitä että tunneilla kuulemma nukuttaa kovasti. Kysäisin josko pitäisi illalla mennä vähän aikaisemmin nukkumaan ja neiti vastasi ettei häntä illalla nukuta, vaan tunneilla!

Ja läksyistä ollaan juteltu… niin läksyistäpä hyvinkin, eniten juuri niistä.

Joka ilta sama juttu: En ole tehnyt läksyjä, enkä halua. Viimein viikon jankaamisen jälkeen pääsin jyvälle siitä mistä on oikein kysymys.

”Äiti, minä käyn koulua sitä varten että siellä opiskellaan ja opettaja on siellä sitä varten että se auttaa. En minä kotona enää niitä koulun tehtäviä halua tehdä. Siksihän minä menen sinne kouluun joka päivä.”

Niin, mitäpä tuohon sitten enää sanoisi =)