Tässä viiden lapsen äitinä on tullut järjestettyä yhdet sun toisen lasten synttärit. On ollut kiva nähdä ystäviä,tuttavia,sukulaisia ja kummeja kun on ollut hyvä ”syy” nähdä ja vaihtaa kuulumisia.

Kymmenen vuotta sitten tupa oli aina täynnä, ihanaa vilinää ja viskettä ja päivänsankari nautti täysin siemauksin huomiosta ja päivästään.

Entäs tänä päivänä?

Ilmeisesti runsas lapsimäärä aiheuttaa sen että niillä ei ole enää niin väliä….että synttäreille ei enää ehditä, vaikka olen typistänyt juhlat viiden sijasta kahteen kertaan vuodessa, toisella vietetään kolmet synttärit yhtäaikaa, toisella kahdet. Pidän pannun kuumana koko päivän, jotta voi tulla sen päivän aikana kun kellonajallisesti sopii ja kutsun esteelliset seuraavana päivänä rääppiäisiin.

Mutta ei niin ei, ei ehdi, ei pysty, on mökkireissua, mustikanpoimintaa, ”ykskaks”- työkeikkaa, muita reissuja, ei muisteta, on jonkun muun jotain muuta juhlaa…. 

Mietin tänään itsekseni että missä vaiheessa lapsistani on tullut sitä kastia että tullaan jos viitsitään…

Eihän minulla niin väliä, itse pääsen helpommalla kun ei tarvitse leipoa ja laittaa niin paljon kaikkea, mutta sääliksi käy lapsia joille se päivä on vuoden tärkein päivä.Perheen kesken vietetty päivä ei korvaa sitä riemukasta päivää jolloin ovikellon soiminen aiheuttaa perhosia vatsassa ja hymy on korvissa koko päivän.

Onko se liikaa vaadittu että käy kerrran tai kaksi  vuodessa juomassa kupin kuumaa, puolikin tuntia riittää?