Anteeksi, että olen ollut huono ystävä
Anteeksi rakkaat ystäväiseni!
Olen ollut viimeisen puolen vuoden ajan varmasti maailman huonoin ystävä, en ole pitänyt kehenkään minkäälaista yhteyttä, talvi& kevättalvi meni kotona käpertyneenä.
Talouden taantuma maailmalla teetti loppusyksyn ja talven sen tuhannen paljon töitä jotta oma firma pystyi puuskuttamaan hengissä, liikuntakin jäi kun tein vain töitä,töitä,töitä ja mies hoiti lapsia.
Juuri kun kaikki piti alkaa olla ok, putosi eteeni sellainen pommi (työhön liittyen) että lamaannuin pariksi kuukaudeksi aivan totaalisesti.
Minusta oli yllättävää löytää itsestäni uusi piirre, erakoituminen! Supersosiaalinen minäni käpertyi kasaan, enkä pystynyt puhumaan oikein mistään mieltä vaivaamista asioista kenekään kanssa.”Vahva” puuhanainen romahti täysin! Kotisohva & jääkaapin sisältö olivat ystäväiseni…
No nyt alkaa näkymään valoa tunnelin päässä, alkaa pikkuhiljaa tuntumaan että kyllä tämä taas tästä, maasta se pienikin ponnistaa!
Toivottavasti saan pian menetetyn ajan takaisin ja kerrottua näille elämän tärkeille ihmisille, ystäville, miksi hävisin hetkeksi maailman kartalta.
