Vihdoin…. näin monia vuosia elettyäni näin valon!

Tiedätteko kun elämässä tulee eteen paljon tilanteita, jolloin suusta pääse ilmoille juuri se mitä ajattelet. Monesti siitä seuraa vain harmia,haittaa, eripuraa ja katkottuja suhteita. Töissä,ystävien kesken,sisarusten kesken, vapaa-ajalla jne.

Oivalsin siis sen että kun harmittaa ja kismittää joku vastoinkäyminen,                              jos jonkun ihmisen käytös tai sanominen satuttaa tai                                                                                            petyt jonkun yhteistyökumppanin tapaan toimi vastoin sovittua.

Hengitä syvän, laske kymmeneen, pidä suusi kiinni ja hymyile!

Se on vaan nimittäin niin että jos siinä kohtaa kun toiseen pettyy, ja antaa tulla täysin palkein kaikki  mitä mielessä juuri sillä hetkellä liikkuu, hyvässä lykyssä kirosanojen saattelemana, siitä harvoin seuraa mitään hyvää.

Pitää oppia tunnistamaan syy/seuraus suhde, kannattaako avautuminen?  Olen tässä itse ihan viimeaikoina jättänyt useinkin sanomatta mielessä pyörivät asiat, avautunut vain harmistuksestani jonkun muun, sopivaksi katsomani ihmisen kanssa, enkä harmituksen aiheuttajan kanssa ja  sitten jäljestäpäin keskustellut harmittavat asiat asianaomaisen kanssa rauhallisessa hengessä läpi. Ja siis VAIN jos olen katsonut sen olevan järkevää tulevaisuuden kannalta. Ja kas tulos on huomattavasti parempi.

Ja huomio! Tämä ei siis suinkaan tarkoita sitä että tinkisin omista oikeuksistani, tai etten korjaisi vääriä olettamuksia tai sanomisia, vaan olenpahan huomannut että sanoma menee paremmin perille kun se tulee harkitusti ja pääsee ”yllättämään” vastapuolen.

Luonnollisesti tämä ei kyllä koske niitä kilareita joita laiskat teinit kotona aiheuttavat, he saavat edelleen tuntea tulta ja tappuraa, kirosanojen saattelemana, kun laistavat kaikessa mahdollisessa kotitöihin liittyvässä =)