Saahan olla uupunut, edes joskus?

Eijaksaeijaksaeijaksa……

Väsyttää, ei niin että nukuttaisi, vaan väsyttää,uuvuttaa, ketuttaa, hatuttaa, pohjaton haluttomuus ihan kaikkeen syö naista….

Reipas supernainen joka on aina ja kaikkialla reippaasti mukana, johtaa kotia,johtaa työpaikalla, johtaa yhdistyksissä on nyt aivan katkipoikkirikkiväsynyt

Mikään ei huvita (paitsi syöminen kaksin käsin), liikunta on jäänyt, elämänilo on kadonnut, ärsytyskynnys on tosi matalalla, uuvuuttaa ja väsyttää koko ajan.

Työstä ei saa enää minkäänlaista nautintoa, tuntuu täysin tyhmältä vääntää kaikesta ja kaikkien kanssa koko ajan.Itse oman uupumuksen huomaa parhaiten siitä, että ensimmäistä kertaa elämässäni en ole jutellut asiasta yhdenkään ystäväni kanssa, en kenenkään kanssa, en pystyjaksahalua. 

Onko siis kyseessä pitkän talven jälkeinen auringonpuute? Vai yksikertaisesti elämänvaihe jossa tietyt vastoinkäymiset yhteen niputettuna ovat vain liikaa? Vai onko  suomalainen melankolia ja jatkuva negatiivisuus jota ympäristössä on liikaa? 

Tai sitten tämä on nyt se kovin kuuluisa ikäkriisi????

Mutta  tässä mielentilassa viimeisin asia mitä haluaa kuullaa on ”No sun pitäis….” Ei mun nyt pitäis mitään!  

Paitsi ehkä mennä komeroon ja tulla juhannuksena ulos ;-)