Saako ystävien huolenpito joskus jurppia?

Onnistuin eilen pääsemään pitkäaikaiseen haaveeni liittyvään hommaan. Innokkaana yhdistysihmisenä minulle avautui paikka hallituksessa jossa koen pääseväni käsiksi asioihin jotka vaikuttavat työhöni ja yritykseni hyvinvointiin. Riemulla ei ollut rajaa kun äänestystulos selvisi!Tästä innoissani tietysti päivittämään statuksia ja ilmoittamaan asiasta kaikille ystävilleni, shampanjapullokin piti sen kunniaksi korkata

Kommentit olivat suurimmalta osalta onnittelua ja iloisuutta onnistumisestani, mutta ainahan joukosta löytyy sellainen ”ystävällinen” soraääni. Pitää päivitellä sitä,kuinka jaksan ja kuinka minun pitäisi hoitaa itseäni ja huolehtia omasta jaksamisestani, koska minulla on aikaaviepä yritys sekä  koti jossa elää viisi lasta ja aviomies ja sen lisäksi….   Kyllä, olen ollut jo mukana monen yhdistyksen hallituksessa, lupaudun kaiken näköisiin lasten urheilujoukkojen talkoohommiin ja opiskelen aina jotain erikoisammattitutkintoa työhöni liittyen, neljäs menossa tällä hetkellä.

Kuinka voin rakkaimmille ystävilleni selittää, että mieltä ja kehoa voi hoitaa oikeasti aika monella tavalla. Ja että eri ihmiset saavat voimaa ja intoa eri asioista! Kuka käy salilla, kuka sienessä, kuka uimassa, kuka kirjastossa, kuka kokkaa ja kuka  ryypiskelee.

Minulle henkireikä on yritykseeni tai elämääni liittyvä yhdistystoiminta ja itseni kehittäminen, oma opiskelu. Ne kokoukset ja lähiopiskelupäivät joissa käyn antavat minulle valtavasti voimaa ja energiaa,intoa tulevaan ja ideoita työhön!  Yksinäisessä yrittäjän arjessa, kun kaikki päätöksenteko ja vetovastuu ja työnantaja velvollisuudet on yksin itsellä, se verkostoituminen ja linkittyminen yhdistystoiminna kautta on parasta vertaistukea.  Toki se on ”omasta”  ajasta pois,jos sen haluaa nähdä niin.  

Minä saan virtani ja voimani siitä joka liittyy asioiden ja työni kehittämiseen. SE on minulle minun omaa aikaani. Vihaan aivan oikeasti kotitöitä ja kaikkea siihen liittyvää,arkisin laitan ruokaa kun sitä on pakko lapsille tehdä, en juurikaan leivo, synttärikakkuja lukuunottamatta ja asunnon siivous ja raivaus, yök,yök ja vielä kerran yök! Pesukoneen on pakko pyöriä melkein 24/7 ja pienimmät lapset ja heidän taito sotkea paikat sekunnissa on aivan uskomaton.”Oma” aika (=vapaa-aika) on täynnä huushollausta, raivausta,pyykkäystä, siivoamista, yök,yök ja yök! Siihen kun lisätään vielä aikaiset aamut, vielä kerran yök!

Pyydän siis läheisimmiltäni nöyrästi anteeksi, että viidestä lapsesta huolimatta en ole pullantuoksuinen kotihengetär, vaan piinkova business nainen, alati opiskeleva yrittäjä ja innokas yhdistysihminen ja pian varmaan sekaannun politiikkaankin!

 Salilla ja urheilemassa käyn kun ajankohta osuu nappiin ja siltä tuntuu, en pysty siihen muiden aikataulujen mukaisesti, vaikka kovasti olen yrittänyt ja olen, ja tulen varmasti ikuisesti olemaan ikuisella, epäonnistuneella dieetillä jossa retkahdus tapahtuu  kerran päivässä, karkki ja ruoka kun vain ovat niin hyviä, varsinkin syksyn pimeinä kuukausina.

Vanhenemisen parhautta on varmasti se että uskaltaa jo ajatella itsekkäämmin ja jopa sanoa ajatuksensa jopa ääneen.                                                                                                                                  

Minä olen tällainen kuin olen, ota tai jätä!