Säännöt, johtajat, miksi ihmeessä?

On tässä tullut todettua, monessa asiassa kun on mukana, että säännöt,säädökset ja ohjeet ovat oikeasti tarpeen useimmiten kun toimitaan useamman ihmisen ryhmissä.

Elämässä asiat pitää laittaa ylös, jonkun pitää aina määrätä kuka tekee, mitä tekee ja koska tekee, miksi tekee ja jopa kertoa miksi asiat tulee tehdä, kuten ne tulee tehdä! Muuten mitään ei tapahdu, mitään ei tehdä tai tehdään samat asiat moneen kertaan.

Kuinka usein on tullut todettua, että jos pidetään kokouksia ilman asianmukaisia pöytäkirjoja ja muistiinpanoja, kukaan ei muista mitä on sovittu, miksi on sovittu ja kuka tekee ja mitä ja miten. Sitten pidetään lisää palavereja ja kokouksia,kun suunnitellaan uudestaan samoja asioita, ja taas  uudestaan ja uudestaan.

Eräskin yhdistys jossa olen ollut mukana vuosia, on alkanut kääntyä pikkuhiljaa tavoiltaan ja palavereiltaan sellaiseksi että tämä rivijäsen kyllä irtaantuu siitä heti kun se on mahdollista. Tuntuu niin ajanhukalta istua kokouksissa jossa kerrataan samoja asioita. Kun palailen kotiin ja käyn läpi aikaisempia omia kokousmuistiinpanoja,käy niissä ilmi että asiat on puitu moneen kertaan, mutta kokousta vetävä ihminen ei ole ihan ajan tasalla ja rakastaa kokoustamista vain kokoustamisen vuoksi.Ja keskittyy koko hommassa vain puheenjohtajan tittelistä kiinnipitämiseen, ei itse yhdistyksen asioiden hoitoon.Turhantärkeyttä on monenlaista…. 

Entäs sitten työpaikalla, jos on asioita joita ”jonkun” pitäisi tehdä, tai asia ”tarttis” tehdä, mutta siihen ei määrätä ketään, kukaan ei käske tekemään , arvatkaapa vaan tehdäänkö asiaa koskaan? Konttorilla pitää olla tiskivastaavaa,kukkienkasteluvastaavaa, vessapaperivastaavaa jne.

Ja hyvä esimerkki  ihan kotoa. Joulunaikaan,olin itse vielä töissä, mies toi kuusen sisälle, huusi ovelta viidelle lapsellemme että kuusenjalkaan pitää laittaa vettä, ei nimennyt vaan sitä että kenen se vesi pitää sinne kuusenjalkaan laittaa. Arvatkaapa vaan oliko kuusi pari päivää myöhemmin edelleen ilman vettä….