Sitä saa mitä tilaa?

Onko se todella niin että sitä saa mitä tilaa?

Tämä asia on ollut jollain tavalla ympärilläni pidemmän aikaa ja tuo kun tuo maaginen 4-kymppiä paukahti mittariin, on tässä tullut elämää pohdittua pirun monelta kantilta muutenkin tosi paljon, selvä ikäkriisi siis. (Siitä joskus myöhemmin) 

Vielä viime  viikoilla olin siis kuitenkin sitä mieltä ettei se ihan aina kyllä näin mene, että kaikki se, mitä elämässä tapahtuu, olisi muka oma vika.

Mutta,mutta, kun sitä nyt on tässä koko viikon tullut asiaa mutusteltua hieman enemmän ja vähemmän muutamien sattumien vuoksi, olen tullut siihen tulokseen että kyllä se vain näin taitaa olla. 

Kuinkahan usein sitä kotona ollessaan on kompastunut johonkin leluun?  (ja ne legot, ne sitten sattuu muuten aivan vietävästi!) Siitähän alkaa välitön karjuminen lapsille ”Kuka on jättänyt lelut lattialle!!!!!”  Miksipä sitä ei sen sijaan katsoisi mihin astuu? Ei kukaan muu laittanut sitä jalkaa siihen lelun päälle.

Helppoahan se on aina muita syyttää ihan joka asiasta, mutta kukaan muuhan ei päätä meidän omista valinnoista ja kaikkeen mahdolliseen suhtautumisesta, kuin me itse. Olen ollut toistakymmentä vuotta yrittäjänä ja tehnyt varmasti kaikki mahdolliset virheet ja aikaisemmin helposti liukunut ajatukseen siitä että kyse on ollut muiden ihmisten takia tapahtuneista asioista, varsinkin ihmissuhdeasioissa. Nyt jäljestäpäin katsottuna voin vain todeta, että toki monissa asioissa on ollut toinen osapuoli  mukana, mutta se miten asiaan suhtauduin ja hoidin kymmenen vuotta takaperin verrattuna nykyiseen, siinä on kyllä vissi ero.

Yrittäjyyshän on ikuista oppimista ja sanotaankin että yrittäjän virheet ovat itseasiassa oppimistilanteita siitä, kuinka asioita ei tulisi tehdä.

Ihmisten johtaminen on ehdottomasti mielestäni maailman vaikein ammatti tämän päivän yhteiskunnassa. Pomon on tämän päivän vaatimusten mukaisesti kohdeltava kaikkia tiimiläisiä heidän persoonallisuutensa mukaan. Ajatelkaapa tilannetta jossa alaisia on useita kymmeniä ja kaikki erilaisia persoonia! Siinäpä venytetään yhden ihmisen taitoa moneen suuntaan.

Ja minun täytyy kyllä tunnustaa että itse en koe olevani siinä hommassa kovin hyvä, siksipä edellinen parin vuoden  kouluprojektini oli Johtamisen erikoisammattitutkinto. Auttoiko? Ilman muuta, helpotti huomata ryhmässä, että samat haasteet ovat kaikilla muillakin sellaisessa tehtävässä toimivilla. Antoi voimia ja eväitä eteenpäin, auttoi huomaamaan ja ymmärtämään myös oman vajaavaisuuden ja sen että ei tarvitse osata kaikkea, ei tarvitse riittää kaikkeen ja itsekin saa olla oma persoona ja yksilö siinä missä työntekijätkin!

No saako ihminen sitä, mitä tilaa elämässään? Mielestäni kyllä. (Ainakin suurimmaksi osaksi)

Meillä ei täällä Suomessa valita puolisoa vanhempien puolesta, yrittäjä itse rekrytoi henkilökuntansa, valitsemme itse ystävämme, kasvatamme lapsemme, valitsemme ruokavaliomme, harrastuksemme,asuinpaikkamme, työmme ja ennenkaikkea valitsemme aivan itse oman suhtaumisen asioihin ja elämään…

dsc_0908.jpg

 

 

Puheenaiheet Ajattelin tänään