Kun muutin ensimmäistä kertaa kotoa ja palasin viettämään erilaisia juhlapyhiä kotiin, mietin aina miksi kaikki pitää tehdä ”perinteitä kunnioittaen”.

Tiedättekö tunteen?

Kun aina syödään ne samat jouluruuat ja lauletaan ne samat laulut. Siinä parinkympin korvilla ne tuntuivat kaikki aina vähän oudolta ja vanhalta.

Nyt kun on omat lapsi, perinteitä on yhtäkkiä ruvennutkin katselemaan ihan eri tavalla.

Perinteet onkin hauskoja ja käytännöllisiä

Olen huomannut, että monet perinteet on ihan oikeasti hauskoja ja kauniita.

On kiva että pääsiäisenä virvotaan ja että itsenäisyyspäivänä katsotaan Linnan Juhlia.

Niissä on aina jotain hauskaa ja tuttua. Ja mikä kivointa, on mukava kavereiden kanssa vaihtaa erilaisia perinteitä ja huomata, että monessa perheessä tehdään asioita samalla tavalla tai sitten toisaalta ihan erilaisesti.

Mutta perheellisinä olen kiinnittänyt huomiota myös perinteiden käytännöllisyyteen.

Lapsiperheen arki on aika kiireistä. Varsinkin isojen juhlapyhien aikaan, kuten vaikka jouluna.

Perinteet ja samat tutut kaavat vie vähän pois sitä stressiä näiden juhlien ympäriltä.

Ei tartte miettiä hikipäissään, että mitä sitä söisi ja missä ne juhlapäivät viettää, jos niihin on kaikkiin luonut pysyvät perinteet.

Perinteet antaa turvaa

Ehkäpä näin vanhempana on oppinut arvostamaan sitä perinteiden tuomaa turvaa.

Tarkoitan tällä sitä vanhemman tunnetta, missä ne omat pienet lapset alkaakin huomaamattomasti olla yhä vanhempia.

Omakin pikku nyytti on jo kasvanut hurjasti. Voin vain kuvitella miten nopeaa seuraavat vuodet menee.

Ehkäpä omalle äidillekin oli ihanaa turvaa se, että jouluna sai paistaa ne samat kinkut meille perheen pojille ja sinne tultiin syömään hyvillä mielin pipareita.

Että vaikka oltiinkin jo isoja, silti se sama tunnelma ja perinteet toistuivat.

Näin ainakin itse olen ruvennut juuri perinteistä ajattelemaan.

Että haluan luoda niitä tiettyjä perinteitä, jotta lapselle on turvaa ja että itsekin voin pitää oman pikku nyytin lähellä perinteiden avulla.

Onko perinteet vain tylsiä ja ikäviä?

Toki tämä kaikki voi monesta tuntua tylsältä.

Mutta eihän niitä juhlaperinteitä tapahdu joka vuosi. En ainakaan itse syö joulukinkkua kuin ne pari päivää joulunpyhien aikaan.

Eikä perinteitä minusta pidä ajatella vain kiveen hakattuina asioina. Niitähän voi aina uudistaa ja muokata.

Esimerkiksi nyt perheellisenä luomme niitä omia perinteitä puolison ja lapsen kanssa. Siihen on yhdistetty toki molempien lapsuudestakin kivoja juttuja.

Mutta perinteitä voi minusta aina vähän muokata tilanteen mukaan. Mutta niin, että se ajatus ja idea säilyy samana.

Ja kuten todettua, en todella itse aina ajatellut näin. Mutta sitten syntyi oma lapsi ja omaa lapsuuttaan ryhtyi katsomaan eri tavoin.

Ja muisti miten kivalta tietyt perinteet silloin tuntui. Ehkäpä myös ikä opettaa arvostamaan omia juuriaan.

Vai miten on? Olenko yksin innoissani perinteistä?

Mainitsen ensimmäisissä blogikirjoituksissani, että en stressaa enää rahasta samalla lailla kuin ennen.

Asia ei ehkä niinkään ole etteikö raha-asioita miettisi tai esimerkiksi huolehtisi siitä, että riittävätkö rahat. Kyse on enemmänkin siitä, että prioriteetit rahan suhteen on muuttuneet isäksi tultua.

Raha ei ole enää asia, jota vain säästetään ja sijoitetaan siksi, että sitä olisi tulevaisuudessa enemmän ja voisi vaurastua.

Raha on elämistä varten – jos tulee meno ja se tekee perheen elämästä paremman, niin sitten rahat pistetään siihen ilman turhaa stressiä.

Niin kuin klassinen lainaus kuuluu, käärinliinoissa ei ole taskuja. Tämä lausahdus on saanut lihaa luiden ympärille isäksi tultua.

Kasvaneet kulut vähentävät säästämisen intoa

On tietenkin ihan selkeä tosiasia, että lapsi luo lisää menoja. Ei siis olekaan samalla tavalla mahdollista pistää isoja summia säästöön tai etsiä sopivia sijoituskohteita.

Varsinkin näin vauva-aikana tuntuu, että uusia kuluja on todella runsaasti. Pitää ostaa sitä ja tätä. Pieni ihminen kasvaakin melkoisissa pyrähdyksissä, joten tarvetta uusille vaatteilla ja muille tulee tietysti eri tavalla.

Sitten kun on vielä nämä Suomen vuodenajat, eli pitää olla kesävaatteet ja talvivaatteet ja niin edelleen…

Tämä on johtanut vähän siihen, ettei sitä säästämisen intoa ole enää samalla lailla.

Menoja ei jää miettimään

Olin itse paljon varovaisempi rahankäytön suhteen ennen isäksi tuloa. En todellakaan mikään pihi, mutta pohdin kyllä paljon tarkemmin aina sitä, että tarvitseeko tuota nyt ostaa vai ei.

Lisäksi oli paljon ”suurempia” suunnitelmia monenkin asian suhteen. Lähinnä siis materiaalisen tavaran suhteen tai hienoilla lomilla käymisen osalta.

Tämänkaltainen ajattelu on kyllä muuttunut.

Nyt toivon, että lapsella on hyvä ja turvallinen tulevaisuus. Menoja ei myöskään jää miettimään. Siis jos ne ovat vauvaan tai perheeseen liittyviä menoja.

Jos tytär tarvitsee jotakin niin se hankitaan ilman ihan hirveää pohtimista ja laskemista.

Omat menot tai toiveet onkin sitten eri juttu. En todellakaan ota enää samanlaisia paineita siitä, että millainen kello on vaikkapa kädessä. Toisaalta pyrin panostamaan hyvinvointiini, jotta olisin mahdollisimman energinen isukki.

Hölmöilyn olen pyrkinyt jättämään vähemmälle ja panostamaan rahani merkityksellisiin asioihin. Muun muassa nämä riskialttiit harrastukset olen suosiolla jättänyt nuoremmalle sukupolvelle. Ellei kyseessä ole pokeri-ilta kavereiden kanssa, tämä isukki ei kasinoilla enää pelaile.

Säästämisen ja sijoittamisen osalta ne suunnitelmat ovat muuttuneet. Suunnitelmat eivät tietenkään ole enää lähtöisin siitä mitä itse haluaisi, vaan sitä mitä perhe ja tytär tarvitsee.

Toki ymmärrän, että oma taloudellinen hyvinvointi kulkee käsi kädessä perheen hyvinvoinnin kanssa.

Suunnitelmallisuutta vaaditaan aina, etenkin nyt

Toisaalta tietysti olisi hyvä, ettei kadottaisi sitä järkevää taloussuunnittelu.

Kuten todettua, niitä kuluja kuitenkin riittää lapsiperheessä.

Vaikka mitään turhaa rahastressiä ei tietenkään kannata itselleen hankkia, pitäisi kuitenkin säilyttää järki päällä myös niiden hankintojen ja muiden suhteen.

Olisi edelleen hyvä pysähtyä miettimään, että tarvitseeko tätä nyt sitten toden teolla perheenkään hyvinvointia varten?

Jänne kyllä seurata kuinka oma talousajattelu kehittyy ja muuttuu tytön vanhetessa. Jatkuuko stressitön olo vai ryhtyykö kukkaron nyöriä kiristämään?