​22. päivä kesäkuuta matka kohti Heinävettä, ja mökkiä alkoi. Illalla pääsimme vasta lähtemään, joten pysähdyimme Varkauden ABC:llä syömässä vähän pitsaa, jonka jälkeen ajettiin vielä noin tunnin verran mökille.

Myös nämä kaksi pientä hassua otusta pääsivät ensimmäistä kertaa elämässään mökille, ja matkustaminen ei taida olla kummankaan lempipuuhaa… 😀

Tuolta illalta ei kuvia enempää ollutkaan, mutta minä menin sitten isovanhempieni ja pikkuveljieni kanssa mökkiin nukkumaan, sillä samanikäinen tyttöserkkuni, jonka kanssa mulla on yhteinen aitta, tuli vasta seuraavana päivänä mökille. Yö meni hyvin, sitten kun lopulta puolenyön aikoihin suoriuduin nukkumaan! 😉

Seuraava päivä olikin täynnä naurua, kukkia, herkkuja, aurinkoa, iloa, hieman lisää herkkuja, toisinsanoen AIVAN TÄYDELLINEN! 😀

Juhlimme siis mun ja serkkuni yhteissynttäreitä, molemmat kun täytettiin tässä alkukesästä 13.

Herkkujen jälkeen pidettiin pieni ruokalepo, jonka jälkeen alettiin kukin touhuilla omiamme. Illalla ennen kokon polttamista koko suku villiintyi hulvattomiin Hulahula-muuveihin. Tanssittiinko teillä? 🙂

Meillä on ollut joka juhannus tapana, että istuskellaan illalla laiturilla laulelemassa. Niin myöskin tänä vuonna, osa lähti saareen sytyttämään kokkoa ja toiset hoilasivat rannalla. Perus juhannusrituaalit, jos näin voi sanoa. ;D

No, sitten kokon jälkeen hetki vain himmailtiin ja räkätettiin kovaan ääneen aitassa, kunnes saatin aikaiseksi lähteä saunaan. Puoli kahdentoista aikaan vielä käytiin pulikoimassa järvessä ja juostiin taas saunaan. No, saunasession sitten keskeytti hämähäkki, joka on muuten keskeyttänyt monta muutakin saunailtaa. Siinä sitten äkkiä peseydyttin loppuun, tietenkin niin että toinen piti hämistä koko ajan silmällä, ettei se vaan liikkuisi. Sitten juostiin pää kolmantena jalkana takaisin aittaan, ja hämähäkki jäi sinne viettämään kuumaan saunaan yksin juhannusta. 🙁

Seuraavana päivänä sitten ihan vain chillailtiin, käytiin serkkujen  kanssa soutelemassa heidän koiransa kanssa. Käytiin myös Kokkosaaressa hieman ottelemassa kuvia ja muutekin vähän hengailemassa.

Ja näissä merkeissä se päivä sitten oikeastaan menikin. Makoiltiin vaan loppupäivä aitassa, narettiin ja pelailtiin. Eipä muuta. Oltiin kamalan väsyneitä edellisen yön valvomisesta, ja sen kyllä huomasi kun vuorotellen saatiin hirveitä naurukohtauksia ja viruttiin pitkin mökin laittioita. 😀

Mahtavan kuvan sai serkku kun minä makasin umpiunessa mökin sohvalla… ;D

Niin, seuraava aamu alkoikin jo puoli kasin aikoihin, kun koko suku meni herättämään ja onnittelemaan mummoa ja pappaa kultahääpäivän johdosta. Parasta kaikesta teki se, että mummo ja pappa tiesivät vain, että me mennään ravintolaan syömään, mutta m eoltiinkin järjestetty muutakin  ohjelmaa päivän kunniaksi. 🙂

Aamulla siis heti kerrottiin, että ennen syömään menoa me mentäisiin sisävesiristeilylle Savonlinnaan. Molemmat istuivat sängyllä yhtä hämillään kuin puusta pudonneet pöllönpoikaset. 😀

Risteily oli ihan huippu, tosi nättejä maisemia, kun se kiersi ihan Olavinlinnan vierestä. Mahtavan reissun siitä teki myös se, että laivalla ei ollut ketään muuta kuin me! 🙂

Sen jälkeen matka jatkui kohti astetta hienompaa pitseeriaa, jossa en edes halunnut ottaa kuvia, koska en kokenut sitä tilanteeseen sopivaksi, ja keskityin vain nauttimaan sukulaisten seurasta. <3

Uskottelimme mummolle ja papalle, että seuraavaksi mennään mökille syömään kakkua, mutta matka jatkuikin kohti Kermataloa, jossa itse juhla pidettiin. Me tanssittiin, syötiin, pidettiin muotinäytös eri vuosikymmenten vaatemalleista ja otettiin pihalla kuvia. Itse paikasta en tajunnut ottaa kuvia ollenkaan, mutta se ei tuntunut tärkeimmältä. Mä vain NAUTIN mun ihanasta suvusta! <3 <3

Tuolta Kermatalolta kun lähdettiin, alkoi juuri satamaan, ja koko loppumatka ajettiinkin kamalassa ukkosmyrskyssä.

No, semmoista! Ihan mahtava juhannus taas jälleen takana. Onneksi mitään ei sattunut ja kaikki meni hyvin. 🙂

Mä pidän nyt pienen tauon blogista, koska lähden Mikkelin ja Kuopion hiippakunta leirille. LAHJA-leirille. Huomenna (28.6.) alkaa, ja maanantaina (3.7.) loppuu. Leiristäkin tulee site´ten myöhemmin postausta, sitten kun kotiudun ja jaksan kirjoitella. Eli todennäköisesti tasan viikon päästä tiistaina. Joten palaillaan sitten! 🙂

-Alma-

Noin. Nyt on sitten blogi luotu. Olen jo pitkään etsinyt helppokäyttöistä ja ilmaista blogia, mutta oikein mikään mua ei oo miellyttänyt. Sitten luin jotain suosituksia Lilystä, joten mietin, että yrittänyttä ei laiteta. Niinpä sitten kokeilin, ja rakastuin ensisilmäyksellä! Niin helppo käyttää, todella selkeä, yksinkertainen mutta saa käyttöön todella kivoja fontteja ja teemoja. Tykkään! 

Mietin pitkään, että teenkö tällaista aloituspostausta ollenkaan, vai alanko vain suoraan jakamaan ajatuksiani. Mutta eihän se olisi reilua, että teidän vain pitäisi hypätä elämääni ilman että tiedätte minusta mitään. Joten nyt ajattelin kertoa olennaisimpia asioita itsestäni. 

Mikä on bloggaamisen ikäraja? Onko sitä? Kuka sen määrää? 

No, isketään todellisuus vasten kasvoja. Täytän kesäkuussa 13-vuotta. Joidenkin mielestä voin olla bloggaajaksi liian nuori, joidenkin mielestä se on taas aivan sopiva ikä. Olen aina tykännyt kirjoittaa ja tämä blogi on juuri oivallinen paikka käydä ajatuksia läpi. Kirjoitan tätä että omaksi ilokseni, myös siksi että tahdon saada asioihin uusia näkökulmia ja lisää perspektiiviä. Kaikkein henkilökohtaisimpia asioitani en tule kertomaan, enkä myöskään laittamaan kasvokuvia. Teen sen siksi, että tahdon suojella itseäni. Tiedostan hyvin sen, etteivät kaikki voi pitää kaikesta ja palautetta, oli se sitten negatiivista tai positiivista, ei pidä ottaa liikaa itseensä. 

Mua on lähes aina kiehtonut tää blogin kirjottaminen, se on aina vaikuttanut siltä mun omalta jutulta. Pidän valokuvaamisesta ja kirjoittamisesta, sekä omien mielipiteiden esille asiallisesti tuomisesta. 

Stressaan helposti pienistäkin asioista, ja niiden asioiden takia esimerkiksi yöuneni kärsivät. Olen perinyt äidiltäni sen, että jos on tulossa joku jännittävä tai stressaava tapahtuma, uni ei vain yksinkertaisesti tule ollenkaan. Sitä vain pyörittelee päässään eikä se väisty unen tieltä. 

Koulunkäynti on kaikki kaikessa. Harrastukset sen jälkeen. Harrastan partiota, pianonsoittoa, lukemista ja lenkkeilyä. Olen huomannut, että nuo joukkuelajit eivät vain sovi mulle. Ne urheilulajit joissa saa itse päättää mitä tekee, milloin tekee ja kauanko tekee on mun mieleen. 

Asun siis oranssissa omakotitalossa yhdessä äitini, isäni, kahden pikkuveljeni, kahden koiran ja kahden marsun kanssa. Karvatassujen nimet ovat Kamu (3v.) ja Jyry (6v.). Marsut ovat taas Muru ja Ramos. Kyllä, jalkapallohullut pikkuveljeni nimesivät marsun Sergio Ramoksen mukaan. Murun nimi on taas sitten minun päästäni. Olen saanut kuulla paljon tuosta nimestä, että se on muka tyttöjen nimi, mutta se oli mulle alusta alkaen selvää, että siitä tulee mun oma kullanMuru. 

Marsujen instagram: team_guineapig

En ole ikinä meikannut kouluun. Juhliin laitan vain ripsiväriä ja huulikiiltoa. Yläkouluun aion laittaa vain korkeintaan ripsiväriä, jos sitäkään. Jotkut meidän luokan tytöt meikkaa jo. Itse en koe vielä tarvetta siihen. Meikkaaminen on ihan okei, jos sitä ei vedä liian överiksi. Se on omalla tavallaan aika järkyttävää nähdä samanikäsiä tuolla täydessä tällingissä käsilaukut olilla menossa kouluun. 5-6-luokkalaisia! Luulen että jotkut ovat niin epävarmoja oman ulkonäön ja ihon suhteen, että se pitää peittää meikkivoiteen ja puuterin alle. Serkkuni nosti kerran esille hyvän kysymyksen: miksi tyttöjen pitää meikata, kun ne on muutenkin tosi nättejä? 

Niinpä. 

Mutta hei, sinä ihan mahtava tyyppi siellä! Ihanaa kun syystä tai toisesta eksyit tänne, tule ihmeessä joskus toistekin.❤

-Alma-