”Mikä susta tulee isona?”

Mikä musta tulee isona? Varmaan graafinen suunnittelija tai jotain, en mä vaa tiiä. On vaa jotenki tosi outoa ajatella et mustakin tulee aikuinen. Luultavasti perustan perheen ja asun omakotitalossa lasten, miehen ja kissan kanssa. Käyn töissä ja ostan talon. Tosi tylsää.

Haluisin vaikuttaa moneen ihmiseen ja elää vapaasti. Ois upeeta voida tienata piirtämällä ja tekemällä just sitä mitä haluun. Haluisin esiintyä ja näytellä, laittaa ruokaa, soittaa rumpuja. Oman firman perustaminen ois ihan sika makeeta.Voisin pelastaa eläimiä ja auttaa apua tarvitsevia lapsia ja nuoria. Haluisin avata oman leipomon, suunnitella tapahtumia ja vaikka olla keksijä. Voisin opiskella lentäjäksi tai alkaa laulajaksi. Lääkärinä voisin pelastaa henkiä ja voisin vaikka kirjoittaa kirjan.Voisin tehä mitä vaan!

Mutta on yks iso ongelma… EN OSAA PÄÄTTÄÄ! Ja joo eihän mulla oo mikään kiire päättää, mutta pelkään että teen väärän päätöksen. Mitä jos opiskelen ammatin ja joudun tekemään koko loppu elämän jotain työtä josta en pidä!

Ainoo asia mitä tiiän on se että sen työn pitää olla taiteellinen ja koskettaa monia ihmisiä. Mutta vaihtoehtoja on niin monia… Kyllä se piirtäminen ois semmosta hommaa mistä mä nauttisin. Oon aika hyvä näyttelemään vaikka en näyttelemistä oo koskaan harrastanukkaan. Ois se kiva olla jotain muuta kuin se ”ihan perus”  

Aina vaan iskee hirvee stressi ja ahdistus kun puhutaan tulevaisuudesta. Haluun elää tässä hetkessä enkä miettiä sitä missä mä oon 20 vuoden päästä. Ens vuonna pitää alkaa miettimään jo isoja asioita. Huhhuh no enköhän mä selvii tarviin vaan TOOOOOSI paljon suklaata ja unta.

Voisinpa olla ikuisesti lapsi

Kommentit (1)
  1. Ah, niin tuttuja tuntemuksia!

    Miekään en tiennyt 14-16 vuotiaana, mitä haluaisin tehdä. Menin ammattistartille toiselle paikkakunnalle (mikä mahtaa nykyään olla?), josta sitten lähdin opiskelemaan media-assistentiksi.
    Väärä valinta!
    En tykännyt alasta ollenkaan, vaikka graafikon hommista , valo- ja videokuvauksesta tykkäänkin, ja voisin tehdä sitä työksenikin.
    Muutin sitten jälleen uudelle paikkakunnalle ja muutaman vuoden palloilin sitten työttömänä, tein vähän media-assarin töitä välillä ja yritin media-assistentiksi opiskella uudelleenkin, mutta ei se ollut edelleenkään se oma juttu.
    Sitten löytyi taidetyöpaja, jossa sai ihan rauhassa miettiä ja kokeilla eri asioita, mitkä kiinnostavat. Ja näin alkoi pikkuhiljaa oma suunta löytymään (melkein noin kymmenen vuotta myöhemmin, heh :D) .

    Vääriä valintoja varmasti itse kukin tulee tekemään elämänsä aikana, mutta aina voi ”aloittaa alusta”, jos vain uskallusta on. Ja ei niitä virheitä kannata pelätäkkään, nehän nyt kuuluvat elämään, ja niistä sitä sitten oppii.
    Mun luokalla oli useampi yli 30-40v ihminen,osa opiskeli ensimmäistä ammattiaan. Joskus vain vie aikaa, ennen kuin se oma juttu löytyy. Kuitenkin hekin uskalsivat noin ”vanhoina” aloittaa alusta opiskelemaan jotain ihan erilaista alaa, mitä ovat työkseen aiemmin tehneet, tai sitten opiskelivat sitä ekaa ammattia.

    Kannattaa vain kokeilla erilaisia juttuja, mitkä voisivat kiinnostaa. Myöskin sellaisia, mitkä ei kiinnosta – sieltä saattaa löytyä jotain, mitä ei oo koskaan aiemmin edes hoksannut. Tee vain sitä mistä pidät, kokeile eri juttuja ja elä vain hetkessä!
    Musta vähän tuntuu, että loppujen lopuksi kukaan ei ihan varmasti tiedä, mikä haluaa olla isona. En minäkään näin 26-vuotiaana tiedä, haluanko väkerrellä koruja nyt koko loppuikäni, mutta nyt tällä hetkellä se tuntuu mukavalta hommalta, niin tällä linjalla mennään!

    Ei muuta kuin tsemppiä, onneksi kohta on kesäloma! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *